keskiviikko 9. tammikuuta 2019

Kirja-arvostelu ja pohdintaa: Larry W. Morton: Modern Bonsai Practice - 501 Principles of good Bonsai Horticulture

Kirja-arvostelu


Tällä kirjalla on todennäköisesti olluyt merkittävin vaikutus omiin puutarhanhoitoon (horticulture) liittyviin käytäntöihini, ainakin mitä tulee bonsaiden kasvatukseen. Kirja-arvostelu ja kirjaan liittyvä pohdinta lienee siis paikallaan.



Larry W. Morton lähestyy bonsaiden kasvatusta erityisesti puutarhanhoidollisen tieteeseen perustuvan tiedon kautta. Esteettisiin tekijöihin tässä kirjassa ei kiinnitetä huomiota. Japanilainen perinneviisaus saa väistyä kovan ja tieteellisen faktan alta. Bonsaiden kasvatusta lähestytään ensisijaisesti puun hyvinvoinnin näkökulmasta. Kylmää kyytiä saavat väärät, perustelemattomat ja hupaisat näkemykset. Mortonin käyttämästä kielestä mieleen tulee ajoittain Bertrand Russelilta tuttu satiirinen ja pisteliäs kielenkäyttö. Tämä on mielestäni kovin virkistävää, kun vertaa sitä moneen muuhun tietolähteeseen.



Kirja jakautuu useampaa lukuun, joissa keskitytään tarkastelemaan jotain bonsain kasvatukseen liittyvää aihepiiriä tarkemmin. Kaikki aihepiirit lannoituksesta, leikkaamiseen ja ruukuttamiseen tulevat käsiteltyä huolellisesti. Kirjassa esitetään 501 väittämää, joista osa on oikein osa väärin ja joita sitten lähdetään täsmällisemmin käsittelemään. Asiaa tulee paljon, joten lukeminen ei ihan heti lopu kesken. Välillä väitteisiin liittyy tarkempia lähdeviitteitä tutkimukseen, välillä äänessä on joko Morton itse tai sitten alan perusoppikirjatieto. Oli niin tai näin, kirjasta tulee todella hyvin selville, miten puutarhanhoidollinen tieteellisen tiedon (horticulture) mukaan luodaan puulle hyvät kasvuolosuhteet.

Pelkkä tekstikirja tämä ei ole, sillä puolet kirjasta pitää sisällään kuvia Walter Pallin bonsaista. Valitettavasti kuvat eivät ole sieltä parhaasta päästä Pallin puita. Kirjan ulkoasuun liittyen täytyy antaa myös yksi negatiivinen huomio liittyen otsikointiin. Eri aihepiirit olisi voinut koodata vaikka eri värein tai eri otsikoiden alle, jolloin aihealueet olisivat helpommin löydettävissä.

Kenelle kirja sitten sopii? Kirjaa voi suositella sellaisella lukijalle, jolla on jonkinlainen käsitys bonsaiden kasvatukseen liittyvistä perusteista. Aivan aloittelijalle tämä saattaa olla hieman raskas teos. Jos kasvatukseen liittyvät yleiset huomiot ja bonsainkasvatuksen ympärillä käytävä keskustelu oikeanlaisesta maa-aineksesta, leikkaamisesta, nyppimisestä ja vastaavista teemoista kiinnostaa, on tämä siihen tarkoitukseen ykköslukemistoa. Ja ehkä loppuvaroituksena sanottakoon, ettei tämä kirja tarjoa lopullista vastausta näihin kysymyksiin, kirja ei myöskään tarjoa täsmätietoa siihen liittyen, mille puille tehdään mitäkin toimenpiteitä minäkin vuodenaikoina. Osaan Mortonin ohjeista ja väittämistä kannattaa myös suhtautua varauksella ja esimerkiksi Walter Pall kuvailee kirjan näkemyksiä siten, että 25 % hän on niistä samaa mieltä, 25 % eri mieltä ja 50 % jokseenkin samaa mieltä.


Pohdintaa

Seuraavaksi päästänkin pidemmän pohdinnan pariin. Aloittaessani harrastusta, hain käsiini ensin kaikki saatavilla olevat kirjat kirjastosta. Myöhemmin selasin läpi suomalaiset nettilähteet, jonka jälkeen oli vuorossa ulkomaiset foorumit ja blogit. Näistä sai kyllä hyvän käsityksen siitä, mistä bonsaissa on kyse ja mitä kaikkea harrastukseen liittyy. Täsmätiedon hankkiminen onkin osoittautunut sittemmin haasteellisemmaksi.

Jokainen, joka on seurannut bonsaiden ympärillä käytyä keskustelua mihin tahansa teemaan liittyen, oli kyseessä sitten maa-aines, langoitus jne. on voinut laittaa merkille, kuinka yksimielisyyttä on vaikeaa saavuttaa ja kuinka vastaan tulee toistuvasti keskenään ristiriitaisia ohjeita ja neuvoja.

Suuri osa nettikeskustelumateriaalista vaikuttaa samalta, kuin rikkinäinen puhelin seurapeli. Toistellaan muualta kuultuja huhupuheita, joita ei olla välttämättä itse koitettu lainkaan, ilman että olisi myöskään mitään tietoa kontekstista. Käsiini saamissa kirjoissa oli hieman samaa vikaa, eli toisen käden tietoa on hankittu hieman sieltä sun täältä, mutta kokonaisuus jää hämärän peittoon. Tähän sekavaan informaatioähkyyn kaipasin jotain luotettavaa lähdettä tueksi. Ja juuri tähän toivoin Mortonin kirjan vastaavan. Ei vastannut. En ainakaan suoraan. Toki välineitä se antoi paljonkin eri tekniikoiden ja käytäntöjen arvioimiseen. 

Tarkastellaanpa seuraavaksi lyhyesti muutamaa Suomessakin hyvin tunnettua bonsaialan ammattilasta. Ryan Neil, Graham W. Potter ja Walter Pall kertovat kaikki lukevansa ja soveltavansa puutarhahoitoon (horticulture) liittyvää tietoa bonsaiden kasvatuksessa. Nyt voisi kuvitella, että heidän käytäntönsä ja mielipiteensä ovat jokseenkin yhtäpitäviä Modern Bonsai Practice:ssa esitettyjen käytäntöjen kanssa. Eivät ole. Näiden ammattilaisten käyttämät toimintatavat ovat myös keskenään poikkeavia, mitä tulee langoittamiseen, leikkaamiseen, nyppimiseen, ruukuttamiseen ja niin edelleen. Tämä herättää kysymyksiä. Miksi erilaiset käytännöt toimivat? Tekeekö joku näistä jotain väärin? Entä millä tavalla väärä pitäisi tässä yhteydessä määritellä, väärä suhteessa mihin?

On hyvä pitää mielessä, ettei puutarhanhoitoon liittyvä tiede ja käytännöt tarjoa suoria vastauksia bonsaiden kasvatukseen liittyviin kysymyksiin. Tieteellisen kiinnostuksen kohteet, päämäärät ja keinot poikkeavat jonkin verran toisistaan. Jos mietitään vaikka bonsaiharrastusta lähellä olevaa toimialaa, kuten puiden taimikasvatusta, ollaan siinäkin tekemisissä aika erilaisten asioiden äärellä. Esimerkiksi bonsaiden kohdalla puita istutetaan pienempään ruukkuun, taimikasvatuksessa pääasiassa isompaan. Taimikasvatuksessa olevia puita ei nypitä tai leikata, vaan niiden on tarkoituskin kasvaa isoiksi ja niin edelleen. Taimikasvatuksessa ollaan tekemisissä nuorten puiden kanssa, bonsaiden kohdalla usein päinvastoin. Taimikasvatus on bisnestä, jossa hinta (alas) ja määrä (ylös) ovat oleellisia tekijöitä, jotka vaikuttavat maa-aineksien ja lannoitteiden valintaan jne. Itse uskon, että jos olisi olemassa erityinen tieteen ala, joka keskittyy erityisesti bonsaiden tutkimukseen, tulisi se muuttamaan kasvatukseen liittyviä nykyisiä käsityksiä ja käytäntöjä todennäköisesti paljon.

Itse arvostan edellä esitettyjä artisteja erittäin paljon. He kaikki osaavat tehdä uskomattoman hienoja bonsaita vaatimattomastakin materiaalista käsin ja vieläpä nopeassa aikataulussa. Jos varsinainen lopputulos ratkaisee, eli hyvinvoiva ja hyvältä näyttävä puu ruukussa, kaikkia näitä erilaisia kasvatuskäytäntöjä voidaan pitää toimivina. Tämä kertoo oikeastaan siitä, ettei ole olemassa paljonkaan ehdottomia kasvatusperiaatteita, kokonaisuus ratkaisee. Uteliasta pohdituttaa myös se miksei Morton esittele kirjassa omia puitaan.

Tästä sitten luonnollisesti seuraa ongelmia harrastuksen alkuvaiheessa olevalle kuten allekirjoittaneelle. Maailma on täynnä upeita bonsaita. Taitavia ammattilaisia sekä harrastajia löytyy vaikka kuinka paljon. Valitettavan harva kuitenkin kertoo täsmällisesti, miten ja millä keinoin lopputulokseen on päädytty. Tai jos kertoo, jää matkalle aina paljon arvailujen varaan. Tämä on tietysti ymmärrettävää siinä mielessä, että kun on saavuttanut tietyn perusasioiden hallintaan liittyvän taitotason, nousevat helposti itse esteettiset asiat enemmän keskiöön. Siitähän bonsaissa on pitkälti kyse, taiteesta.  


Tiedonjyväsen poimiminen sieltä ja toisen täältä saattaa helposti aiheuttaa sen, että toimiva kokonaisuus jää saavuttamatta. Tiedonjyväset saattavat olla hyviä ja hyödyllisiä paloja, mutta sopia eri palapeleihin. Tästä syystä myös erilaisen yksittäisen täsmätiedon saaminen / antaminen saattaa olla haasteellista. Pitäisi tietää tarkemmin konteksti ja se mihin pyritään.

Tarkastellaanpa yhtä omakohtaista esimerkkiä. Harrastuksen alkuvaiheissa keräsin pari mäntyä ja mietin, miten tästä eteenpäin. Eri lähteistä kerätyn tiedon mukaan mäntyjä nypitään keväällä, kesällä ja syksyllä. Toisten lähteiden mukaan mäntyjä ei saa nyppiä keväällä, kesällä, syksyllä tai talvella. Sama pätee myös neulasten poistoon ja oksien leikkaamiseen. Oikea aika männyn langoittamiseen on kevät, kesä, talvi ja syksy, mutta mäntyä ei saa langoittaa keväällä, kesällä, syksynä tai talvella. … Ja näin homma jatkuu mitä enemmän tietoa etsii. Ei varmaan tarvi jatkaa pidemmälle. Pieni ymmärrys tilastotieteestä auttaa hahmottamaan, että siihen saa kulumaan aika kauan aikaa (ja kohtuullisen monta puuta), jos näitä käytäntöjä lähtee itse testaamaan.

Mistä siis apu valinnan päättämiseen siihen, miten kotimaista mäntyä (ja muita puita) tulee käsitellä, kun tavoitteena on hyvävointinen ja hyvältä näyttävä puu? Itse olen turvautunut abduktiivisen päättelyn periaatteeseen: jos se kävelee kuin ankka, kuulostaa ankalta ja näyttää ankalta, silloin todennäköisesti kyseessä on hyvin toimivat bonsain kasvatukseen liittyvät käytännöt. Tähän tiivistyy oikeastaan seuraavat kolme periaatetta, jotka ohjaavat omaa tiedon etsintääni bonsaiden kasvatukseen liittyen.

1. Mallin ottaminen sellaisilta tahoilta, joka on mielellään toistuvasti saanut käyttämällään tekniikalla aikaan arvossa pitämiäni lopputuloksia. Uskon sen minkä näen.

2. Haluan saada mahdollisimman tarkkaa tietoa kaikista niistä askeleista, joita matkan varrella on otettu lähtötilanteesta lopputilanteeseen. Kokonaisuudella on merkitystä.

3. Lajien välillä on eroa. Se mikä toimii lehtipuun kohdalla ei välttämättä toimi havupuun kohdalla. Ja se mikä toimii yhden havupuun kohdalla, ei välttämättä enää toimi toisen havupuun kohdalla.

Itselleni Mortonin kirjan merkittävin anti oli siinä, että opin kysymään enemmän miksi kysymyksiä miten kysymysten sijaan. 

maanantai 24. joulukuuta 2018

Sorry, I can't...




Hyvää joulua ja mainiota uutta vuotta kaikille!

torstai 6. joulukuuta 2018

Lyhyt huomio saarniin liittyen

Tänä keväänä keratty saarni teki kaksi kasvuspurttia kesän aikana. Niistä ensimmäinen jäi lehtien tiputtua kiinni puuhun. Ne ovat noita pystysuoria tikkuja.



Toinen kasvu tippui lehtivarsineen kokonaan. Tämä on hyvä muistaa, kun puuta lähtee muotoilemaan tulevaisuudessa.

maanantai 19. marraskuuta 2018

Winter is coming...

Kovin on kylmää jo. Ennen kuin lumisade ja pakkanen yllättää pahemmin - kuten vuosi takaperin, on syytä laittaa puut maahan. Eikä mihin tahansa maahan, vaan uuteen bonsaitasoon, jota olen kesän ja syksyn aikana rakennellut.





Bonsaihyllystä ja osasta terassia saa alimmat tasot irti ja ruukut saa aseteltua maata vasten. Ruukkujen reunoille ja päälle olen laittanut katetta. Aika täyden oloista tuli, kun mahdutti 25 puuta ruukuissa pieneen tilaan. Tämä todennäköisesti vähän rajoittaa ensi vuoden nostoja. Vaikka onhan tuossa vielä tilaa otettavissa käyttöön jokuselle puulle jatkossakin.

Ihan täysin ei vahingoilta vältytty. Isoimmasta männystä katkesi sen tärkein oksa. Siinä taisi päästä muutama voimasana, joka sai pihan ja lähileikkipuistojen lasten silmät kyyneliin. Omista silmistä puhumattakaan, kyllä meinaan harmitti. No, onneksi on vielä muita suunnitteluvaihtoehtoja jäljellä kyseiselle kovanonnen puulle, josta on jo aiemmin katkennut kaksi isoa oksaa kahden muuton yhteydessä.




Isoimman tammen laitoin seinän viereen talvehtimaan. Siihen tarvitsee laittaa vielä katetta päälle ja ympärille.



Jonkun verran vielä jäljellä siivous ja järjestelyhommia, mutta muuten alkaa bonsaihommat olla aikalailla taputeltu tämän vuoden osalta. Keväällä sitten pääseekin ruukuttamaan oikein urakalla. 


maanantai 29. lokakuuta 2018

Tanukin suunnittelua

Syystä tai toisesta olen jotenkin vierastanut tanukihommia. Viime metsäretkellä matkaan tarttui pieni karahka ja aattelin, että voisihan tuota koittaakin. Mutta mistä liikeelle?



Ensin tietty piti tehdä suunnitelma sille, miltä puun olisi tarkoitus näyttää. Pienen pyörittelyn jälkeen syntyi idea puun suunnasta ja koosta. Kynä käteen ja piirtämään luonnosta. Tältä se näyttää viiden vuoden kuluttua.

Jotta tähän päästäisiin on syytä tehdä hieman alkuvalmisteluita.

Googlailun ja Janilta tiedustelun perusteella selvisi, että elävän puun voi kiinnittää kuolleeseen puuhun langan avulla, ruuveilla (messinkisiä pitää olla. Osa oli poistanut ruuvit jälkikäteen, osa antoi niiden olla) tai liimalla (kuten ilmeisesti Peter Adams neuvoo ja erityisesti Gorilla merkkistä kamaa). Osa kaivertaa elävälle puulle kolon ja osa laittaa elävän puun halkaistuna puuhun kiinni (Colin Lewis). On siis monta tapaa tehdä Tanuki.

Ja sitten on Walter Pallin tapa suhtautua tanukiin :). Katsominen omalla vastuulla!

Mutta jatketaan siitä, miten itse aion toimia. Itse pidän tärkeimpänä sitä, ettei puun kohdalla ole mitenkään ilmiselvää sen olevan tanuki. Jotenkin pitäisi siis pystyä kätkemään liitoskohdat. Näin on tehty esimerkiksi seuraavan männyn kohdalla, joka internetin keskustelupalstojen perusteella olisi Marc Noelanderin käsialaa.



Itse tein siten, että kaivoin ensin kolon puulle koko matkalle. Valitsemassani karahkassa on pari aukkoa luonnostaan valmiina, joten hyödynnän niitä puun asettelussa. Tarkoituksena on, että puu kasvaessaan tiukentuu niihin kiinni. Kiinnitin myös kestopuun palan alustaksi, jotta puun käsittely olisi tulevaisuudessa helpompaa.









Seuraavaksi käsittelin kelon pariin kertaan rikkikalkilla. Ensin kastelin puun kunnolla, jonka jälkeen sivelin rikkikalkkia yhden kerroksen pintaan. Seuraavaksi puu sai kuivua rauhassa muutaman päivän, jonka jälkeen se sai uuden käsittelyn. Rikkikalkki ei ole kovin hyvää lahonsuoja-ainetta, joten tulen vielä käsittelemään kelon pariin otteeseen woodhardenilla (Bonsai.de). Meinasin käyttää aluksi samaa kamaa (Smith's Original Clear Penetrating Epoxy Sealer) mitä Mirailla käytetään, mutta sitä ei oikein Euroopasta saa ja jenkeistä tilattaessa se tulee hävyttömän kalliiksi.


Elävän puun aion kiinnittää keloon pääasiassa liimalla. Ruuveja käytän siellä, mistä niitä ei näe ja ne jäävät puuhun kiinni pysyvästi. Lajikkeena käytän todennäköisesti joko laakakatajaa tai tarhakatajaa, riippuen vähän siitä, miltä ne näyttävät talven jälkeen tarkasteltuna. Nyt kelo saa jäädä talven armoille pihalle ja palaan sen pariin uudemman kerran keväällä woodhardenin - ja tarvittaessa rikkikalkkikäsittelyn merkeissä. Saattaapa olla, että olen siihen mennessä savitöissä ehtinyt valmistamaan tälle jopa oman kasvatusruukun.

perjantai 26. lokakuuta 2018

Sketsailua - Mänty#3


Kylmää pitää pihalla. Ei se mitään. Hyvää teetä hautumaan ja laatubonsaiaikaa paperin ja kynän kera pöydän ääressä. Tässä vähän mahdollista tulevaisuuden suuntaa isoimmalle männylle.

torstai 25. lokakuuta 2018

Syksyisiä linjoja

Takana tunnin yöunet, mahdollisuus vapaapäivälle, siis linjoille. Kun pysyy liikkeessä, pysyy myös silmät auki. Ainakin suurimman osan ojasta. Hupsis, siis ajasta :).



Tästä se jahti alkaa. Aurinkokin ehti juuri ja juuri mukaan seikkailuun. Suuri osa vanhoista tuttavuuksista oli mennyttä, kiitos linjaraivuiden ja ahkeran sekä tarkkanäköisen työntekijän. Hyvin oli lähes kaikki puut vedetty matalaksi sentin korkeudelta. Jotain oli onneksi jäänyt jäljelle.



Vanha kunnon jättimänty "Big Gun"" näkötti kallion reunalla, kuten on nököttänyt jo monen monta vuotta. Näen niin mielessän kuinka hienon bonsain tästä saisi tehtyä. Valitettavasti ison puun slotit alkaa olla omasta pihasta varattuja, joten tyydyn tätä vain kauempaa ja mielikuvissa ihailemaan.



Uusina tuttavuuksina tuli vastaan  mänty kiven päällä. Tämä menee mahdollisesti ensi vuoden nostoihin. Tälle tuli heti alustava suunnitelmakin mieleen. Tarkoituksena kääntää puu pystympään siten, että osa kasvusta on ruukun alapinnalla ja osa pystyssä.



Tämän jälkeen katselin yhtä kuusta sillä silmällä. Noista oksista en nyt osaa sanoa, että kasvaako ne rumasti, vai onko niissä kenties luonnetta johonkin erityiseen. Harkintaan noston suhteen. Kuusia olisi kiva saada lisää ja niitä tuntuu olevan vaikea löytää kunnollisia. Ne joissa on ollut luonnetta, ovat olleet aivan liian isoja kerättäväksi.



Seuraava pikkukaveri oli mänty myöskin. Sen oksat kasvoivat luontaisesti alaspäin ja siitä tuli mieleen sellainen järven rannalla kasvava käkkyräinen puu.





Yhden kivan pikkumännyn nappasin myös matkalta mukaan. Se oli tuommoinen taskukokoinen ja helposti irrotettavissa. Pienessä kolossa kasvoi pienen juuripaakun kera, joskin isoin juuri meni syvälle kallion sisälle. Sen voimin se todennäköisesti on sinnitellyt hengissä tämän kuuman kesän.  Saa nähdä selviääkö.



Raivuutraktorin jäljiltä silmiin osui kivenpalasia. Pari laitoin reppuun ja matka jatkui taas hieman raskaampana.



Ja koska repussa oli tilaa jäljellä, nappasin matkaan vielä pienen juuren palasen. Ihan koko kanto ei valitettavsti matkaan mahtunut.