torstai 16. marraskuuta 2017

Kuusimetsällä - neulaa heinäsuovasta


Tässä riittää lääniä tsekattavaksi. Tuli taas pyörähdettyä lähilinjoilla katsastamassa, josko jotain uutta tarttuisi haaviin. Ja tarttuihan sitä. Myöhäisssyksy / alkutalvi on oikein hyvää aikaa yamadoribongaukselle. Vielä kun lunta ei ole satanut liiemmin maahan pystyy sieltä erottamaan kannot oikein hyvin. Kesällä vastaavan alueen läpikäyminen olisi täysin mahdotonta heinän kasvusta johtuen.


Ensimmäisenä kiikariin osui kuusi. Tämä kasvaa kiven reunaa vasten siten irtonaisena, että sen saa siitä juurineen kerättyä jos tarvetta ilmenee. 



Aivan kuusen viereltä löytyi myös pikkumänty, nostettavissa tämäkin. Nostettavuuden testaan siten, että heiluttelen puuta hellävaroen ja jos se heiluu, tarkoittaa tämän yleensä sitä että sen saa hyvän juuripaakun kera nostettua. Muutaman vuoden kuluttua kyseinen yksilö tulee näyttämään jo oikein mainiolta. Hyyin löytyy oksaa ja liikettä eri korkeuksilta runkoa. Saatanpa jopa poimia tämän parempaan talteen tulevana keväänä.



Seuraavana vastaan tuli haapa. Niitä ei kokoelmasta löydy toistaiseksi laisinkaan. Aina kun löydän hyvältä näyttävän yksilön, paljastuu siitä lopulta, että se on suurimmaksi osaksi laho muurahaisten paratiisi.


Vielä tuli kuusia vastaan. (Tämä muuten on sellainen linjanpätkä, jolta niitä on todennäköisesti löydettävissä vielä paljon lisää. Nyt katsastin paikkoja vain sieltä sun täältä.) Tässä huomio kiinnittyi kuvassa näkyvään telottuun kohtaan. Se on tämän vuoden raivauksissa syntynyt. Puu oli irtonainen ja osa oksista näytti hieman huonokuntoiselta. Lähes irti maasta. Kysymyksenä onkin, että keräänkö puun keväällä vai annanko olla maassa rauhassa ja nosto vasta myöhemmin.



Tämä kuusi kasvoi kallellaan ja hieman liikkui kun sitä tuuppi. Lyhentelin kasvua aikaslaisesti, reilusti yli puolet lähti veks. Pitää myöhemmin vielä katsoa tuota alaosaa tarkemmin ja antaa latvuksen kehittyä lisää. Saattaa olla oikein hyvä ja nostamisen arvoinen yksilö tulevaisuudessa.

maanantai 13. marraskuuta 2017

Puiden talvettaminen osa II - parveketalvetus


Viikonloppuna siirsin loputkin puut talviteloille. Ei tässä mikään kiire niiden kohdalla varsinaisesti olisi ollut, mutta sattui olemaan aikaa ja keli suosi parvekepuuhastelua, joten tämän työvaiheen sai hoidettua mukavissa fiiliksissä alta pois. Kovin suuresta hommasta ei ollut kyse.



Homma eteni siten, että isoin mänty siirtyi parvekkeen reunalta parvekkeen seinää vasten ja samaan laatikkoon pääsi myös yksi pienempi mänty sekä Pinus Banksianan taimi. Laatikon ympärille rakensin kehyksen  muutamasta laudanpätkästä, vanerin palasesta ja kasasta tiiliä, siten että jätin reunoille tyhjää tilaa. Keväällä systeemi on helppo purkaa muuton yhteydessä. Tyhjän tilan täytin hakkeella ja haketta tuli myös laatikon pinnalle. Ennen hakkeen laittamista laitoin laatikon pinnalle verkon, joka estää hakkeen ja maa-aineksen sekoittumista toisiinsa ja helpottaa hommia keväällä.


Talvehtimisen kannalta parempi ratkaisu olisi ollut viedä nämäkin puut palstalle maata vasten. Isoin puu oli kuitenkin sen verran isossa laatikossa, ettei sitä olisi ollut mahdollista siirtää pelkästään henkilöautolla. Ongelmallisin puolihan parveketalvetuksessa on se, miten onnistutaan huolehtimaan siitä, etteivät juuret kuole kylmyyteen kovilla pakkasilla. Uskoisin että seinän vierellä on hieman lämpöisempi paikka, lumet siitä ainakin sulavat hiljalleen pois talven aikana. Sen kummin en ole lämpötiloja kuitenkaan mittaillut.

En ole lainkaan huolissani tämän puun selviytymisestä. Olen talvettanut samoissa olosuhteissa aiemminkin mäntyjä onnistuneesti. Tämän lisäksi olen havainnut, kuinka lähettyvillä olevan hylätyn talon katolla kasvaa mäntyjä talvesta toiseen.   

Isointa mäntyä ei ollut tullutkaan keväisen noston jälkeen tarkemmin katseltua toiselta puolelta. Siinä ihmetellessä tuli kirjaimellisesti esiin parvekekasvatuksen varjopuolia. Siinä missä varjopuolella kasvaa yksi silmu, on niitä kehittynyt aurinkoiselle puolelle pääasiassa neljä. Sama koskee takasilmuja. Varjopuolella niitä on harvakseltaan ja nekin hyvin lähellä tämän vuoden kasvua, aurinkoisella puolella niitä puolestaan näkyy enmmänkin myös vanhemmassa ja paksummassa puussa.




 

tiistai 31. lokakuuta 2017

Muotoilun perusperiaatteet männylle (Pinus sylvestris)

Männyn leikkaamisessa ja muotoilussa on syytä kiinnittää huomiota ajoitukseen ja lajien välillä oleviin eroihin. Erityisesti tulee erottaa monta kasvua vuodessa tekevät mäntylajit niistä lajeista, jotka tekevät vain yhden vuosikasvun kesän aikana. Suomalainen mänty (ja oikeastaan kaikki muut näillä leveysasteilla kasvavat mäntylajit) tuottaa yhden vuosikasvun. Seuraavassa käsittelen juuri suomalaisen männyn leikkaamisen perusperiaatteita.

Kehitysvaihe / ylläpitovaihe

Ensinnäkin on syytä miettiä missä vaiheessa puu on. Onko se kehitysvaiheessa vai ylläpitovaiheessa. Karkeasti määritellen ylläpitovaiheella tarkoittaa sitä, että puu on saavuttanut halutun muodon, jota nyppimisen avulla pyritään ylläpitämään. Vain ylläpitovaiheessa olevaa mäntyä nypitään. Osa puusta saattaa olla kehitysvaiheessa ja osa puusta on saavuttanut jo ylläpitovaiheen.

Leikkaaminen 

Männyn leikkaaminen tapahtuu pääasiallisesti aivan kuin minkä tahansa muunkin puun leikkaaminen, aina leikataan kahteen ja aina leikataan vasta siinä vaiheessa, kun puu on erityisen hyvässä kunnossa. Kannattaa pitää mielessä, että männystä jos poistaa oksan, ei se ala tekemään rungosta uutta kasvua vanhan tilalle toisin kuin lehtipuut.

Leikkaamalla pyritään saamaan puu haluttuun muotoon. Leikkaamisen ajankohdassa ja tavoitteissa voi olla eroja. Mäntyä voi muotoilla eri vuodenaikoina hieman sen mukaan mihin pyritään.

Ryan Neil puhuu rakenteellisesta langoituksesta, joka tehdään aina ensiksi kun puuta lähdetään kahittämään bonsaiksi. (Tämä siis vastakkaisena näkemyksenä sille, kun puhutaan takasilmujen kehittämisestä ennen muotoilua.) Tällöin oksat asetellaan haluttuun muotoon. Jäljelle jätetään aina myös ensimmäisessä muotoilussa reilusti ylimääräistä, joka ylläpitää puun hyvinvointia sekä mahdollistaa vaihtoehtoja tulevaisuuden suunnittelua silmällä pitäen. Muotoilua puulle voidaan tehdä toki myöhemminkin lisää. Oleellista on, että oksia taivutetaan alaspäin ja että kaikki oksat saavat hyvin auringonvaloa. Tämän seurauksena kasvu on voimakasta, jonka seurauksena alkaa myös myöhemmin kehittyä takasilmuja vanhempaan puuhun.

Keväällä juuri kun mänty on heräämässä talvilevolta ja valmistautuu kasvuun lähtöön, voidaan sitä leikata ja langoittaa haluttuun suuntaan. Sen jälkeen kun mänty aloittaa varsinaisen kasvun ja neulaset alkavat heräillä, on puu syytä jättää rauhaan. Hyvää aikaa leikkaamiselle ja langoittamiselle on myös loppukesä ja alkusyksy.

Nyppiminen

Nyppiminen on menetelmä, jota käytetään erityisesti mäntyjen ja havupuiden kohdalla. Männyllä nyppimisen oikea ajankohta on keväällä hieman sen jälkeen kun kynttilät ovat alkaneet turvota. Nyppimiseen käytetään sormia ja kynttilästä nypätään osa päältä pois. Oikeaa ajankohtaa on hankala sanallisesti selittää, jotan kannattanee vilkaista Bonsai Mirain:n videoita Energy Distribution tai Pinching to design (maksullinen). Kuvien avulla selitettynä homma etenee seuraavasti.






Ensin nypitään isoimmat kynttilät, sen jälkeen keskikokoiset noin viikon jälkeen ja tarvittaessa vielä noin viikko myöhemmin pienimmät kynttilät. Tarkoituksena on ohjata puun energiaa vahvoilta kynttilöiltä heikoimmille silmuille/kynttilöille. Ilman tätä käytäntöä vahvimmat silmut kasvaisivat eniten ja heikot eivät lainkaan tai kuolisivat pois. Nyppiminen on loistava keino takasilmujen kehittämiseen.

Jos keväällä jostain syyta on jäänyt nyppimättä jotain, joka olisi ollut hyvä nyppiä pois, tarjoutuu sille vielä myöhemmin tilaisuus alkukesästä kasvun vahvistuttua.



Tällöin osa kasvaneista silmuista voidaan leikata pois ja jäljelle voidaan jättää muutama neulanen. Jos ne ovat vahvassa kasvussa, niin hyvin suurella todennäköisyydellä niihin syntyy uusia silmuja ensi kesän varalle. Toisaalta jos leikkaaminen tehtäisiin myöhemmin syksyllä, ei uusia silmuja syntyisi tällöin niin helposti, joka tarkoittaisi samalla myös oksan kuolemaa.


Mäntyihin (Pinus Sylvestris) liittyen kannattaa katso myös seuraavat pätkä Mirailta:

Post-Growth management
Pinus sylvestris (maksullinen)
 

Mitä Pinus sylvestrikselle ei tehdä:

- silmujen nyppiminen
- leikata jostain kasvua pois ja toivota että se tekee takasilmuja
- ei kannata olla huolissaan liian pitkistä neulasista, tämä on huolenaihe joka liittyy monta kasvua vuodessa tekeviin mäntylajeihin, kuten japanilaisiin mustamäntyihin ja jolla ei ole mitään tekemistä kotimaisen männyn kanssa
- neulasten nyppiminen energiatasapainon takaamiseksi (selitys sama kuin edellä)


Huom. Itse en ole vielä ehtinyt tekniikoita testaamaan omien mäntyjen kohdalla, vaan kaikki tässä esitettävät tiedot ovat peräisin Bonsai Mirain videoista. Päivitän blogiini tietoja, kuvia ja kokemuksia sitä mukaa, kun pääsen niitä itse testaamaan.

perjantai 27. lokakuuta 2017

Puiden talvettaminen 2017

Eilen tuli laitettua lähestulkoon kaikki puut talviteloille. Piti laittaa toissapäivänä kun oli vielä lumeton maa, mutta laiskuus otti vallan. Sen seurauksena pääsikin sitten lumitöihin siinä samalla. Olisi ehkä ollut syytä vilkasta säätiedotusta tarkemmin.



Onneksi lapiosta osa pilkisti lumesta ja aiemmin palstalle viemäni puut löytyivät vielä hangen alta. Käsin maan kaivaminen olisi saattanut olla jo hieman liikaa  vähän vahvemmallekin persoonalle. Talvettaminen tapahtuu minulla monivuotisella palstalla ja hyödynnän siellä kesällä kasvatuskäytössä olevaa kasvatuslaatikkoa.



Homma eteni siten, että kaivoin ensin kuopan kasvatuslaatikon keskelle ja asetin sinne puut ruukkuineen sopuisasti. Ruukkujen väliin laitoin multaa reunoille ja päälle arviolta noin viiden sentin kuorikatekerroksen. Näin ruukut ovat joka suunnalta kylmyydeltä suojattuja ja kasvatuslaatikko  hieman korkeammalla maan pintaa pitää toivon mukaan huolen siitä, etteivät ruukkuihin pääsee kertymään seisovaa vettä.



Hieman tässä saa jännittää miten homma pelittää, ensimmäistä kertaa koitan tällaista järjestelyä. Teoriassa kaiken pitäisi olla kunnossa, mutta käytäntö sitten alkukesästä näyttää kuinka kävi. Tämän lisäksi puolet palstalle menneista taimista / puista on kylmänkestävyydeltaan sitä luokkaa, että sattavat tai saattavat olla pärjäämättä näillä leveysasteilla.

torstai 12. lokakuuta 2017

Walter Pall: lannoitus, substraatti ja kastelu - Osa III käytännön testausta


Mitä ideaa olisi puhua kasvatusmenetelmistä ja tekniikoista jos niitä ei meinaa itse käyttää, tai jos niiden käytöstä ei ole mitään kokemusta? Filosofioinnille ja pohdinnalle on toki aikansa ja paikkansa, mutta jos tarkoituksena on kasvattaa hyväkuntoisia bonsaipuita, on syytä myös lähestyä astiaa empiiristen havaintojen pohjalta.

Tällä hetkellä lähes kaikkien puiden kohdalla sovellan Pallin metodia. Lannoitteena on toiminut Puutarhan kesä (NPK 13-7-20) 10 ml/l annostuksella kerran viikossa. Lannoitan puut viikonlopun aikana perjantain ja sunnuntain välisenä aikana hieman siitä riippuen, miten olen kotosalla ja ehdin lannoitushommat hoitamaan. Lannoitteen sekoitan huolellisesti viiden litran vesikannuun ja käytän koko määrän kasteluun.

Tämän lisäksi olen antanut keväällä ja syksyllä kerta-annoksen kanankakkaa lisälannoituksena pienemmille kasveille arviolta ruokalusikallisen verran ja isommille kourallisen.

Maa-aines on kaikilla puilla suurin piirtein samaa sijoittuen 2mm-8mm raekoon välille. Osaan maa-aineksesta on sekoitettu karkeata turvetta n. 5 - 10 % mukaan.

Kastelen joka päivä puita reippaasti siten, että ylimääräinen vesi valuu ruukkujen pohjassa olevista reistä pois.


Seuraavaksi listaa omista koekaniineista:


Mänty #1 (kerätty 2015, kuollut 2017)

Mänty #3 (kerätty 2017)

Mänty #4 (kerätty 2017 kevät, kuollut 2017)

Mänty #5 (kerätty 2017 syksy)

Mänty #6 (kerätty 2017 syksy)

Mänty #7 (kerätty 2017 syksy)

Mongolian vaahtera (ostettu  2017 kesä)

Japanin lehtikuusi (ostettu 2017 kesä)

Löytökanto (kerätty 2017 kesä)

Jalava (kerätty 2016 kevät, siirretty ruukkuun 2017 kevät)

Kanadan hemlokki (ostettu taimi 2017 syksy)

Koreanpihta (ostettu taimi 2017 syksy)


Puiden lisäksi kesäkukat saivat osakseen samanalaisen kohtelun. Hyvin tuntuivat kasvavan, juuret kasvoivat hyvin ja maanpäälliset osat näyttivät voivan erinomaisesti.


Katsotaan puita seuraavan kerran keväällä miltä näyttävät. Harmi kun ei ole isompia ruukutushommia tiedossa, niin ei pääse näkemään puiden juurten kasvua tarkemmin. Mitä tätä tämän kesän kasvua katsoo ja varsinkin tuon ison männyn (#3) ja jalavan, niin erittäin hyvin näyttäisi homma pelittävän. Kasvu on hyvää ja terveenväristä ja puut tuntuvat kaikinpuolin voivan hyvin.


Walter Pall: lannoitus, substraatti ja kastelu - osa I metodi 

Walter Pall: lannoitus, substraatti ja kastelu - osa II selitys ja pohdintaa



tiistai 10. lokakuuta 2017

Walter Pall: lannoitus, substraatti ja kastelu - Osa II selitys & pohdintaa

Bonsaiharrastuksen periaatteet ovat lähtöisin muinaisesta Japanista josta ne ovat vähitelleen kulkeutuneet muualle maailmaan. Nämä periaatteet koskevat sekä puiden oikeaoppista muotoilua, että kasvatusta.

Koska näillä ohjenuorille on saatu todistetusti kasvatettua hyvännäköisiä puita, on jokseenkin luontevaa että näitä menetelmiä on otettu käyttöön myös Japanin ulkopuolella. Seuraavaksi on syytä esittää muutama tarkentava kysymys. Jos jokin käytäntö on toiminut vuosikymmenten takaisessa Japanissa, onko jotain perustetta olettaa että se toimii nykyaikana ympäri maailmaa samalla tavoin? Ja vielä oleellisempana: onko nykyään olemassa jotain helpompia tai parempia keinoja bonsaiden kasvatukselle?

Lyhyt vastaus kumpaankin kysymykseen on kyllä. Sekä maanviljelyssä että puutarhanhoidassa on otettu monia tieteellisen tutkimuksen varaan perustuvia edistysaskelia, jotka ovat mahdollistaneet vähemmällä vaivalla saadut paremmat lopputulokset. Maanviljelyä kuten myös bonsaiden kasvatusta voidaan perinneviljelyn tavoin edelleen harrastaa vanhojen periaatteiden mukaan, tämä ei ole  kuitenkaan tarpeellista.

Ongelmalliseksi uusien käytäntöjen soveltamisen juuri bonsaiden kohdalla tekee kasvatukseen liittyvä tieteellisen tiedon määrä, sitä ei ole juuri lainkaan käytettävissä. Tästä syystä eri menetelmien toimivuuteen liittyen voidaan antaa täysin järkevältä kuuluvia selityksiä, jotka eivät välttämättä perustu minkään tosiasioiden varaan, jotka saattavat heikentää puiden hyvinvointia, olla yhdentekeviä niiden kannalta tai jossain tapauksessa toimivia. Netissä sekä kirjallisuudessa näitä usein keskenään ristiriitaisia käytäntöjä ja huhupuheita linkitellään sitten menemään tosiasioina. Ei ole mikään ihme jos aloittelevan harrastajan pää menee pyörälle.

Toinen ongelma saattaa johtua konservatiivisista asenteista. Koska tietyllä tavalla on aina toimittu ja koska se ja se auktoriteetti sanoo niin, täytyyhän sen silloin olla totta. Uskoisin että juuri kyseenalaisten ja väärien toimenpiteiden sekä liiallisen hoppuilun seurauksena on syntynyt vakaa käsitys siitä, että bonsain harrastaminen täytyy olla jotenkin erityisen vaikeaa. Ja nämä vaikeudet voittaakseen täytyy noudattaa jotain hyvin monimutkaista kaavaa. Tästä syystä helppoja ratkaisuja ei oteta välttämättä helpolla vastaan.

Mikä sitten ratkaisuksi? Mistä tietää mitkä menetelmät toimivat ja juuri näissä olosuhteissa? Itse olen ottanut lähtökohdaksi sen periaatteen, että jos jossain neuvotaan tekemään tiettyjä toimenpiteitä tai käyttämään jotain tiettyä menetelmää, uskon tällöin pääasiassa niitä auktoriteetteja, joilla on esittää jotain konkreetttista todistusaineistoa toimivuudesta. Tämä tarkoittaa sitä, että haluan nähdä kuvia puista ja niiden kehityksestä. Tässä yhteydessä erityisesti edukseen ovat erottuneet Walter Pall ja Ryan Neil. Toiseksi olisi hyvä jos nämä menetelmät pitävät yhtä sen (tieeellisen) tiedon kanssa, joka liittyy yleisesti ottaen puutarhanhoitoon ja kasvien hyvinvointiin. Myös tässä yhteydessä edellä mainitut herrat nousevat esiin. Kolmanneksi luotan omaan kokemukseen siitä mikä toimii ja mikä ei. Jos jokin ei toimi, koitan silloin jotain muuta. 

Itselleni tuli todellinen ahaa elämys luettuani Walter Pallin käsityksiä modernista tavasta kasvattaa bonsaita. "Tuohan on sama asia kuin vesiveljely!" Jostain syystä olin saanut alussa päähäni, että puita kasvatetaan kuin huonekasveja, mullassa ruukussa. Vesiljelyn kohdalla olin havainnut sen chilien yhteydessä monta kertaa multakasvatusta luotettavammaksi ja tehokkaammaksi tavaksi kasvattaa kasveja.

Perinteisestihän bonsaiharrastajia neuvotaan varomaan liikakastelua ja lannoittamaan hyvin maltillisesti ettei tule "juurimätää", ruukuttaminen on syytä suorittaa myös vähintään kahden vuoden välein. Kaikki nämä ohjenuorat ovat toki ihan päteviä - kunhan vain eletään keisarin ajan Japanissa ja ruukussa käytetään helposti hajoavia orgaanisia maa-aineita.

Nykyään meillä on käytössä monia parempia ja kestäviä moderneja materiaaleja maa-aineksena. (Itse uskon Pallin tavoin, ettei sillä ole juurikaan väliä mitä aineksia käyttää, kunhan se on ilmavaa, kestävää, pidättäää jonkin verran vettä ja ravinteita sekä on jokseenkin oikean kokoista). Moderni maa-aines on otettu käyttöön, harrastajien keskuudessa, mutta kasteluun, ruukuttamiseen ja lannoittamiseen liittyvät käsitykset ovat monen kohdalla jääneet huomioimatta, ainakin jos Pallia on uskominen.

Sekä Neil että Pall lannoittavat agressiivisesti, myös syksyllä. Sama pätee kasteluun, Neil saattaa kastella puunsa (jotka pääasiassa ovat havupuita) kolmesti päivässä, Pall kerran päivässä ja oikein lämpöisinä päivinä useammin. Puut kastellaan reilusti siten, että ylimääräinen vesi valuu ruukun pohjissa olevista rei'istä. Neil käyttää biologisia lannoitteita ja käyttää niitä eniten keväällä ja syksyllä. Pallilla käytössä koko kasvukauden samat kemialliset lannoitteet ja keväällä ja syksynä lisäboostina ruukun pinnalle ripoteltua orgaanista lannoitetta. Yhdessä he ovat käsitelleet tuhansia puita ja homma näyttää tulosten perusteella pelittävän erinomaisesti. Kumpikin menetelmä toimii ja kokonaisuus on se joka ratkaisee. Itse valitsin Pallin menetelmän käyttöön sen vuoksi, että löysin sen ennen kuin olin kuullut Neilistä. Tämä lisäksi menetelmä on yksinkertainen, joka on tietysti plussaa.

Miksi Pallin menetelmä sitten toimii? Yksinkertaisesti siitä syystä, että se antaa puille kaikki niiden tarvitsemat raaka-aineet. Tämä tarkoittaa tilaa juurikasvulle sekä happea ja ravinteita juurille. Kun nämä perusperiaatteet ovat kunnossa, luodaan sillä erinomaiset edellytykset puiden kasvattamiselle ruukuissa.


Walter Pall: lannoitus, substraatti ja kastelu - osa I metodi

Walter Pall: lannoitus, substraatti ja kastelu - osa III käytännön testausta

sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Muistiinpano lannoituksesta ja kastelusta

Tänään annoin vuoden viimeisen lannoitusannoituksen. Täysillä lannoitusmäärillä on menty kesän alusta lähtien tähän päivään saakka. Nyt lannoitus loppuu kokonaan. Keväällä lannoitusta jatketaan taas uudestaan puiden lähdettyä kasvuun.

Kastelua olisi kanssa tarkoitus vähentää, sillä sille ei ole enää tässä vaiheessa vuotta juurikaan tarvetta. Tähän mennessä olen kastellut kerran päivässä runsaasti siten, että ylimääräinen vesi valuu ruukun pohjissa olevista rei'istä pois. 'Huuhtelen' vielä muutaman päivän ajan maa-ainesta kastelemalla entiseen malliin, jonka jälkeen puita kastellaan noin kerran viikossa.