lauantai 3. helmikuuta 2018

Vuoden ensimmäinen metsäretki

Olipa päivästä koittamassa ennusteen mukaan kaunis ja aikataulu antoi myöden, joten ei muuta kuin suunnittelemaan metsäretkeä. Kartalta selvää minne mennään, teetä, suklaata ja leipää taskuun. Reppu selkään ja menoksi.





Lähialueen helppopääsyiset linjat on jo aiemmin käyty huolella läpi, joten tällä kertaa joutui sai nähdä enemmän vaivaa oikeille ja uusille alueille päästäkseen. Kävelymittari pääätyi lopulta yhdeksän kilometrin lukemaan. Siitä suurin osa oli varsinaista siirtymää ja arviolta puolet matkasta nilkasta polveen asti ulottuvaa koskematonta hankea. Lumikengille olisi ollut käyttöä.

Hanki hankaloitti myös puiden tarkempaa tarkastelua. Tämä oli toki ennalta tiedossa ja nyt retkken tarkoituksena oli pikemminkin kartoittaa mahdollista paikkaa Yamadorien bongaamiselle. Sellainen kutina jäi, että ehdottomasti käymisen arvoinen alue tulevaisuudessa. Uusi keruureppukin tuntui istuvan selkään enemmän kuin hyvin.

tiistai 16. tammikuuta 2018

Keruurepun rakentelua

Edellisessä postauksessa esitin suunnitteluvaiheen pääpiirteissään. Seuraavana vuorossa oli varsinaisen repun rakentaminen. Sattumoisin löysin (tai no oikeastaan vaimo löysi, kiitokset hänelle) lähettyviltä mukavan oloisen Pelle pelottoman puuhapajan; Hacklabin, joka tarjosi mainiot puitteet projektin toteuttamiselle.

Testikappaleen perusteella päädyin tason suhteen sellaiseen ratkaisuun, jossa taso kulkee repussa ja josta sen saa näppärästi kaivettua tarpeen vaatiessa esiin ja asennettua paikalleen vähällä vaivalla.

Tason rakentamiseen käytin seuraavia osia:

- reppu (ALICE)
- repun kehikko (ALICE)
- reppuun irroitettava taso (ALICE)
- L:n muotoista alumiinitankoa (noin 3x3cm)
- ruuveja, lukkomuttereita ja prikkoja (M5 & M6)
- vaneria (6mm, 36 x 45 cm )
- etikka-teräsvilla-tee -seosta puun pinnan käsittelyyn
- Osmon öljyvahaa viimeistelyyn.
Hacklabin myötä käytettävissä on laserleikkuri, joten päätin hyödyntää sitä. Samalla tuli opeteltua  vektorigrafiikkaohjelma Inkscapen käyttöä. Innostuin samoilla vauhdeilla vielä piirtämään logon Puuhaalijoille. Laitan sen vielä Dendropediaan näkyville.


Laserointi meni muuten putkeen, kaikki kolot ja reiät olivat tismalleen siellä missä kuuluikin, mutta logon tekeminen epäonnistui. Tästä syytän kiirettä ja malttamattomuutta tehdä koelaserointia.


Vaneri itsessään ei tarjoa vielä riittävän tukevaa tasoa, joten rakensin sen tueksi alumiinikehikon käsillä olevasta materiaalista. Sahasin pätkät oikeaan mittaan ja porasin reiät kiinnitystä varten. Pintakäsittelin vanerin vielä jostain toisista projektista ylijääneillä etikka-teräsvilla-tee -seoksella sekä lopuksi Osmon öljyvahalla.


Veistelin vielä pari puupalaa joiden avulla sain vanerin ja kehikon liitettyä tukevasti reppuun kiinnitettävälle tasolle. Lopuksi ruuvasin palaset kasaan ja pääsin ihailemaan kätten jälkiä. Hyvältä näyttää ja tuntuu. Käytännön testi saa odottaa kevättä.

lauantai 13. tammikuuta 2018

Keruurepun suunnittelua

Pidemmän aikaa on tullut mietittyä repun hankkimista yamadorien keräämistä varten. Aikaisemmin puut on tullut kannettua isossa Ikean muovikassissa metsästä. Tämä on kovin raskasta puuhaa ja vaatii helposti useamman kuin yhden henkilön työpanosta. Usein autoa ei saa lähettyville tai sitä ei ole välttämättä lainkaan käytössä. Näin ollen käy helposti niin, että keruuhommassa kestää tarpeettoman kauan aikaa ja se on turhan raskasta.

Jotain oli siis keksittävä. Kaupasta ei löydy tarkoitukseen sopivaa välinettä ja Googlekaan ei varsinaisesti tarjoa valmiita ratkaisuja. Huippua!  Tämä tarkoittaa sitä, että pääsee itse suunnittelupöydän ääreen.

Ensin listasin jonkin verran kriteereitä keruurepulle:

-         -  helppokäyttöinen
-          - pieneen tilaan menevä
-          - kestävä
-          - halpa
-          - pitää mahtua kaikki työkalut sujuvasti kyytiin
-          - kevyt
-          - puu pitää saada kiinnitettyä siihen tukevasti
-         -  mielellään saisi olla lisätilaa eväille yms. muille retkillä tarvittaville tavaroille
-          - muunneltavuus
-          - mukava kantaa

Sitten taas hakukone laulamaan, jonka seurauksena parhaaksi vaihtoehdoksi keruurepun pohjaksi valikoitui Varustelekan ALICE medium -rinkka alumiinikehikolla. Ihminen on siinä mielessä erityinen olento muiden elävien olentojen keskuudessa, että se käyttää erityisesti aikaa ja vaivaa sen pohtimiseen, kuinka saisi lajitovereitaan mahdollisimman tehokkaasti hengiltä. Tämän innovaatiotoiminnan seurauksena on myös kehitetty kestäviä välineitä tämän jalon päämäärän saavuttamiseksi. Uskoisin siis armeijarepun toimivan hyvänä ja kestävänä vaihtoehtona keruurepulle.


Sellaisenaan reppu ei vielä täytä tavoittelemiani päämääriä, joten suunnittelu sai jatkua. Mietin erilaisia ratkaisuja erilaisista materiaaleista toteutettuna. Pääasiaksi muodostui tason rakentaminen.



Lopulta päädyin tilaamaan vielä reppuun sopivan erillisen tason, jonka jälkeen päätin toteuttaa siitä yhden testiversion. Sen avulla pystyin hieman koittamaan, miten se käytännössä sopisi yhteen edellä mainittujen kriteerien kanssa. Tuntui toimivan, joten siitä sitten rakentamaan lopullista versiota. Siitä enemmän seuraavassa kirjoituksessa.

sunnuntai 7. tammikuuta 2018

Hyvää alkavaa bonsaivuotta


Noin vuosi takaperin päätin alkaa aktiivisemmin pitämään kirjaa bonsaitouhuista. Tämä oli hyvä päätös. Päiväkirjan pito mahdollistaa tarkemmin harrastuksen seuraamisen sekä virheistä ja onnistumisista oppimisen. Eihän sitä muuten mitenkään muistaisi mitä toimenpiteitä on millekin puille tehnyt ja missä vaiheessa. Toimenpiteistä, suunnitelmista, epäonnistumisista ja onnistumisista julkisesti kirjoittamisella on myös se hyvä puoli, että se mahdollistaa yhdessä oppimisen muiden harrastajien kanssa.


Suunnitelmissa on jatkaa edelleen ahkeraa bloggaamista tänakin vuonna. Tarkoituksena on myös päivittää blogin ulkoasua jonkin verran. Alkuvuodesta kirjoittelut painottuvat enemmän suunnitelmien, rakenteluiden ja savitöiden varaan. Kevään tullen pääsee taas puuhailemaan ulkopuiden kanssa aina syksyyn saakka. Sellainen kutina, että tästä on tulossa erittäin mielenkiintoinen bonsaivuosi.

torstai 16. marraskuuta 2017

Kuusimetsällä - neulaa heinäsuovasta


Tässä riittää lääniä tsekattavaksi. Tuli taas pyörähdettyä lähilinjoilla katsastamassa, josko jotain uutta tarttuisi haaviin. Ja tarttuihan sitä. Myöhäisssyksy / alkutalvi on oikein hyvää aikaa yamadoribongaukselle. Vielä kun lunta ei ole satanut liiemmin maahan pystyy sieltä erottamaan kannot oikein hyvin. Kesällä vastaavan alueen läpikäyminen olisi täysin mahdotonta heinän kasvusta johtuen.


Ensimmäisenä kiikariin osui kuusi. Tämä kasvaa kiven reunaa vasten siten irtonaisena, että sen saa siitä juurineen kerättyä jos tarvetta ilmenee. 



Aivan kuusen viereltä löytyi myös pikkumänty, nostettavissa tämäkin. Nostettavuuden testaan siten, että heiluttelen puuta hellävaroen ja jos se heiluu, tarkoittaa tämän yleensä sitä että sen saa hyvän juuripaakun kera nostettua. Muutaman vuoden kuluttua kyseinen yksilö tulee näyttämään jo oikein mainiolta. Hyyin löytyy oksaa ja liikettä eri korkeuksilta runkoa. Saatanpa jopa poimia tämän parempaan talteen tulevana keväänä.



Seuraavana vastaan tuli haapa. Niitä ei kokoelmasta löydy toistaiseksi laisinkaan. Aina kun löydän hyvältä näyttävän yksilön, paljastuu siitä lopulta, että se on suurimmaksi osaksi laho muurahaisten paratiisi.


Vielä tuli kuusia vastaan. (Tämä muuten on sellainen linjanpätkä, jolta niitä on todennäköisesti löydettävissä vielä paljon lisää. Nyt katsastin paikkoja vain sieltä sun täältä.) Tässä huomio kiinnittyi kuvassa näkyvään telottuun kohtaan. Se on tämän vuoden raivauksissa syntynyt. Puu oli irtonainen ja osa oksista näytti hieman huonokuntoiselta. Lähes irti maasta. Kysymyksenä onkin, että keräänkö puun keväällä vai annanko olla maassa rauhassa ja nosto vasta myöhemmin.



Tämä kuusi kasvoi kallellaan ja hieman liikkui kun sitä tuuppi. Lyhentelin kasvua aikaslaisesti, reilusti yli puolet lähti veks. Pitää myöhemmin vielä katsoa tuota alaosaa tarkemmin ja antaa latvuksen kehittyä lisää. Saattaa olla oikein hyvä ja nostamisen arvoinen yksilö tulevaisuudessa.

maanantai 13. marraskuuta 2017

Puiden talvettaminen osa II - parveketalvetus


Viikonloppuna siirsin loputkin puut talviteloille. Ei tässä mikään kiire niiden kohdalla varsinaisesti olisi ollut, mutta sattui olemaan aikaa ja keli suosi parvekepuuhastelua, joten tämän työvaiheen sai hoidettua mukavissa fiiliksissä alta pois. Kovin suuresta hommasta ei ollut kyse.



Homma eteni siten, että isoin mänty siirtyi parvekkeen reunalta parvekkeen seinää vasten ja samaan laatikkoon pääsi myös yksi pienempi mänty sekä Pinus Banksianan taimi. Laatikon ympärille rakensin kehyksen  muutamasta laudanpätkästä, vanerin palasesta ja kasasta tiiliä, siten että jätin reunoille tyhjää tilaa. Keväällä systeemi on helppo purkaa muuton yhteydessä. Tyhjän tilan täytin hakkeella ja haketta tuli myös laatikon pinnalle. Ennen hakkeen laittamista laitoin laatikon pinnalle verkon, joka estää hakkeen ja maa-aineksen sekoittumista toisiinsa ja helpottaa hommia keväällä.


Talvehtimisen kannalta parempi ratkaisu olisi ollut viedä nämäkin puut palstalle maata vasten. Isoin puu oli kuitenkin sen verran isossa laatikossa, ettei sitä olisi ollut mahdollista siirtää pelkästään henkilöautolla. Ongelmallisin puolihan parveketalvetuksessa on se, miten onnistutaan huolehtimaan siitä, etteivät juuret kuole kylmyyteen kovilla pakkasilla. Uskoisin että seinän vierellä on hieman lämpöisempi paikka, lumet siitä ainakin sulavat hiljalleen pois talven aikana. Sen kummin en ole lämpötiloja kuitenkaan mittaillut.

En ole lainkaan huolissani tämän puun selviytymisestä. Olen talvettanut samoissa olosuhteissa aiemminkin mäntyjä onnistuneesti. Tämän lisäksi olen havainnut, kuinka lähettyvillä olevan hylätyn talon katolla kasvaa mäntyjä talvesta toiseen.   

Isointa mäntyä ei ollut tullutkaan keväisen noston jälkeen tarkemmin katseltua toiselta puolelta. Siinä ihmetellessä tuli kirjaimellisesti esiin parvekekasvatuksen varjopuolia. Siinä missä varjopuolella kasvaa yksi silmu, on niitä kehittynyt aurinkoiselle puolelle pääasiassa neljä. Sama koskee takasilmuja. Varjopuolella niitä on harvakseltaan ja nekin hyvin lähellä tämän vuoden kasvua, aurinkoisella puolella niitä puolestaan näkyy enmmänkin myös vanhemmassa ja paksummassa puussa.




 

tiistai 31. lokakuuta 2017

Muotoilun perusperiaatteet männylle (Pinus sylvestris)

Männyn leikkaamisessa ja muotoilussa on syytä kiinnittää huomiota ajoitukseen ja lajien välillä oleviin eroihin. Erityisesti tulee erottaa monta kasvua vuodessa tekevät mäntylajit niistä lajeista, jotka tekevät vain yhden vuosikasvun kesän aikana. Suomalainen mänty (ja oikeastaan kaikki muut näillä leveysasteilla kasvavat mäntylajit) tuottaa yhden vuosikasvun. Seuraavassa käsittelen juuri suomalaisen männyn leikkaamisen perusperiaatteita.

Kehitysvaihe / ylläpitovaihe

Ensinnäkin on syytä miettiä missä vaiheessa puu on. Onko se kehitysvaiheessa vai ylläpitovaiheessa. Karkeasti määritellen ylläpitovaiheella tarkoittaa sitä, että puu on saavuttanut halutun muodon, jota nyppimisen avulla pyritään ylläpitämään. Vain ylläpitovaiheessa olevaa mäntyä nypitään. Osa puusta saattaa olla kehitysvaiheessa ja osa puusta on saavuttanut jo ylläpitovaiheen.

Leikkaaminen 

Männyn leikkaaminen tapahtuu pääasiallisesti aivan kuin minkä tahansa muunkin puun leikkaaminen, aina leikataan kahteen ja aina leikataan vasta siinä vaiheessa, kun puu on erityisen hyvässä kunnossa. Kannattaa pitää mielessä, että männystä jos poistaa oksan, ei se ala tekemään rungosta uutta kasvua vanhan tilalle toisin kuin lehtipuut.

Leikkaamalla pyritään saamaan puu haluttuun muotoon. Leikkaamisen ajankohdassa ja tavoitteissa voi olla eroja. Mäntyä voi muotoilla eri vuodenaikoina hieman sen mukaan mihin pyritään.

Ryan Neil puhuu rakenteellisesta langoituksesta, joka tehdään aina ensiksi kun puuta lähdetään kahittämään bonsaiksi. (Tämä siis vastakkaisena näkemyksenä sille, kun puhutaan takasilmujen kehittämisestä ennen muotoilua.) Tällöin oksat asetellaan haluttuun muotoon. Jäljelle jätetään aina myös ensimmäisessä muotoilussa reilusti ylimääräistä, joka ylläpitää puun hyvinvointia sekä mahdollistaa vaihtoehtoja tulevaisuuden suunnittelua silmällä pitäen. Muotoilua puulle voidaan tehdä toki myöhemminkin lisää. Oleellista on, että oksia taivutetaan alaspäin ja että kaikki oksat saavat hyvin auringonvaloa. Tämän seurauksena kasvu on voimakasta, jonka seurauksena alkaa myös myöhemmin kehittyä takasilmuja vanhempaan puuhun.

Keväällä juuri kun mänty on heräämässä talvilevolta ja valmistautuu kasvuun lähtöön, voidaan sitä leikata ja langoittaa haluttuun suuntaan. Sen jälkeen kun mänty aloittaa varsinaisen kasvun ja neulaset alkavat heräillä, on puu syytä jättää rauhaan. Hyvää aikaa leikkaamiselle ja langoittamiselle on myös loppukesä ja alkusyksy.

Nyppiminen

Nyppiminen on menetelmä, jota käytetään erityisesti mäntyjen ja havupuiden kohdalla. Männyllä nyppimisen oikea ajankohta on keväällä hieman sen jälkeen kun kynttilät ovat alkaneet turvota. Nyppimiseen käytetään sormia ja kynttilästä nypätään osa päältä pois. Oikeaa ajankohtaa on hankala sanallisesti selittää, jotan kannattanee vilkaista Bonsai Mirain:n videoita Energy Distribution tai Pinching to design (maksullinen). Kuvien avulla selitettynä homma etenee seuraavasti.






Ensin nypitään isoimmat kynttilät, sen jälkeen keskikokoiset noin viikon jälkeen ja tarvittaessa vielä noin viikko myöhemmin pienimmät kynttilät. Tarkoituksena on ohjata puun energiaa vahvoilta kynttilöiltä heikoimmille silmuille/kynttilöille. Ilman tätä käytäntöä vahvimmat silmut kasvaisivat eniten ja heikot eivät lainkaan tai kuolisivat pois. Nyppiminen on loistava keino takasilmujen kehittämiseen.

Jos keväällä jostain syyta on jäänyt nyppimättä jotain, joka olisi ollut hyvä nyppiä pois, tarjoutuu sille vielä myöhemmin tilaisuus alkukesästä kasvun vahvistuttua.



Tällöin osa kasvaneista silmuista voidaan leikata pois ja jäljelle voidaan jättää muutama neulanen. Jos ne ovat vahvassa kasvussa, niin hyvin suurella todennäköisyydellä niihin syntyy uusia silmuja ensi kesän varalle. Toisaalta jos leikkaaminen tehtäisiin myöhemmin syksyllä, ei uusia silmuja syntyisi tällöin niin helposti, joka tarkoittaisi samalla myös oksan kuolemaa.


Mäntyihin (Pinus Sylvestris) liittyen kannattaa katso myös seuraavat pätkä Mirailta:

Post-Growth management
Pinus sylvestris (maksullinen)
 

Mitä Pinus sylvestrikselle ei tehdä:

- silmujen nyppiminen
- leikata jostain kasvua pois ja toivota että se tekee takasilmuja
- ei kannata olla huolissaan liian pitkistä neulasista, tämä on huolenaihe joka liittyy monta kasvua vuodessa tekeviin mäntylajeihin, kuten japanilaisiin mustamäntyihin ja jolla ei ole mitään tekemistä kotimaisen männyn kanssa
- neulasten nyppiminen energiatasapainon takaamiseksi (selitys sama kuin edellä)


Huom. Itse en ole vielä ehtinyt tekniikoita testaamaan omien mäntyjen kohdalla, vaan kaikki tässä esitettävät tiedot ovat peräisin Bonsai Mirain videoista. Päivitän blogiini tietoja, kuvia ja kokemuksia sitä mukaa, kun pääsen niitä itse testaamaan.