maanantai 17. syyskuuta 2018

Mänty #3 - kaksi kesää kasvua takana ja hyvältä näyttää

Tämä puu kerättiin 2017 keväällä. Sittemmin se on asettunut uusiin olosuhteisiin oikein hyvin. Tervettä kasvua tulee lisää ja se on edellistä kesää voimakkaampaa. Takasilmujakin tulee jonkin verran. Kastelun ja lannoittamisen lisäksi tälle ei ole tehty muita toimenpiteitä.


Seuraavana keväänä tälle voisi tehdä joko muotoilun tai ruukuruksen. näistä jälkimmäinen vaikuttaa todennäköisemmaltä ratkaisulta. Tässä on ensinnäkin erityisen hankalan muotoinen juuristo, johon haluan päästä käsiksi ennen varsinaista muotoilua. Tuplanebarista ja pitkistä x:n muotoisista juurista pitäisi päästä eroon. Tarkoituksena on pyrkiä lyhentämään mahdollisimman paljon puun vasemmalla puolella olevia juuria. Toiseksi puuta ei ole kiinnitetty riittävän hyvin laatikkoon, joten muotoilu ja varsinkin rankemman puoleinen sellainen voi olla puun hyvinvoinnin ja oman tekemisen kannalta ikävää. Tavoitteena on saada tämä mahtumaan nykyistä puolet pienempään ruukkuun. Oikeanpuoleisen alueen juurakosta jätän seuraavassa ruukutuksessa lähes kokonaan koskematta.



Itse tein tämä puun kohdalla sen virheen kerätessä, että 'puhdistin' juuripaakkua liiaksi. Sittemmin olen oppinut, että juuret on hyvä jättää mahdollisimman koskemattomiksi. Erityisesti havupuiden kohdalla on syytä pitää mielessä, että mitä vähemmän juuriin kajoaa, sen parempi.

Suurimmat vastoinkäymiset tämän puun kohdalla on ollut kaksi peräkkäistä muuttoa vuoden sisään. Kummassakin muutossa on katkennut yksi iso aloksa. Kohtalokasta tämä ei ole, mutta harmillisesti rajaa jotain suunnitteluvaihtoehtoja ulos. Kuvasta on hankala hahmottaa, -varsinkin kun tuo toinen isompi kuollut oksa tulee helposti eteen - ,mutta tässä on rungossa kapenemaa ja suuunnanmuutoksia varsin hyvin. Varsinaiseen muotoiluhommaan pääsee keväällä 2020. Ensi kesänä saa toki jo maistiaisia muotoilun suhteen, kun pääsee työstämään deadwoodia.

keskiviikko 12. syyskuuta 2018

Shikokunperhosvaahtera

Tämä vaahtera on kasvanut todella hitaasti tänä kesänä. Lehdet ovat kippuraiset ja näyttävät jotenkin kärsiviltä. Saattaa olla että juuret kärsivät puolipallon päälle asettamisesta, tai ehkä jokin ötökkä vaivaa. Välttämättä pohjaan tehdyt reiät eivät ole riittävän isot ja juuret kärsivät märkyydestä. Mitään ei kuitenkaan paljaalla silmällä näy. Juurten tsekkaus voisi olla paikallaan, mutta siinäkin on se ongelma, ettei niille enää oikein tässä vaiheessa vuotta ole paljoakaan tehtävissä. Taidan vaan talvehdittaa tämän muiden kanssa ja toivoa, että tämä on keväällä vielä hengissä. Sitten tulee ruukunvaihto ja juurten tsekkaus.

maanantai 10. syyskuuta 2018

Pinus Banksianan taimikasvatusta


Kovin pieniä olivat viime keväänä idätetyt männyntaimet kesän alussa. Toinen näistä on kasvanut 2.5 - 3.0mm hohkakivessä, toinen 3-8mm lecasorassa. Päällisin puolin eroja kasvussa ei ole ollut havaittavissa. Kumpikin on saanut vettä päivittäin ja tuhdit lannoitteet viikoittain. Hyvin ovat voineet.


Pahimpien helteiden mentyä ohi päätin vilkaista hieman juuria ja laittaa nebaria sekä runkoa paremmalle alulle.

Juuriston suhteen oli havaittavissa mielenkiintoinen ilmiö. Pienemmässä raekoossa kasvaneen taimen juuret kasvoivat pääasiassa ruukun ulkopuolella, ruukun pohjan reikien ympärille, kun puolestaan lacasorassa oli selkeästi enemmän juuria ruukussa. Ruukuissahan tilaa olisi ollut juurille vielä vaikka kuinka paljon käytettävissä.

Nebaria lähdin kehittämään siten, että levitin juuria suhteellisen tasaisesti rungon ympärille pienen vanerinpalan päälle. Sen päälle laitoin vielä maa-ainesta hyvän kerroksen. Muotoilussa lähdin liikkeelle siitä, että tein liikettä alimpaan oksaan langan avulla. Tällä hetkellä pisin runko tulee toimimaan uhrioksana, jonka tarkoituksena on lisätä puuhun kokoa.

torstai 6. syyskuuta 2018

Nanoblade testissä


Sain tässä jokin aika uuden leikkikalun lainaan. Teknisistä innovaatioista innostunut sukulainen hankki Boschin nanoblade -nimisen vekottimen. Itsekin siitä kiinnostuin välittömästi. Kyseessä on pienikokoinen akkukäyttöinen moottorisaha. Leikkaussyvyydeksi ilmoitetaan 6,5 cm.



Koitin tätä keväällä kerättyyn mongolianvaahteraan ja  hyvin tuntui toimivan. Ehkä hieman jäin kaipaamaan lisää potkua laitteelta. Aika lailla tuntui terä kuumenevan jo muutaman oksan kohdalla. Tosin tässä kyllä mentiin syvyyden suhteen äärirajoilla. Varsinaista toimintaa se ei kuitenkaan haitannut liiemmin. Helposti sai sahattua sieltä, minne muilla sahauslaitteilla on hankala yltää. Ainakaan ilman että häiritsee muuta kasvua.



Tälle tulee olemaan käyttöä myös jatkossa. Ainakin paksumpien runkojen katkaisemiseen, mutta eiköhän tällä saa isompia juuria katkottua ruukutuksen yhteydessä ja kenties tätä voi hyödyntää myös puiden keräämisessä.

keskiviikko 5. syyskuuta 2018

Koreanpihta 'silberlocke' (langoitusharjoitus 2018, 5/5 )


Tämä tuli hankittua keväällä työpajan yhteydessä. Ihan hirveän tyytyväinen en tähän valintaan ollut ja mietin pitkään sen eteenpäin antamista. Tai no, ehkä nyt muotoilun voisi tehdä ja sit luopua.



Puu oli talvehtinut taimitarhalla maassa ilman ruukkua. Työpajan yhteydessä se istutettiin uuteen ruukkuun ja samalla latva katkaistiin. Muita toimenpiteitä tälle ei tehty keväällä. Kovin hitaasti tämä tuntui kuitenkin lähtevän kasvuun verrattuna muihin havupuihin. Lieneeköhän syynä lajityypilliset vai yksilökohtaiset ominaisuudet? Kesällä kasvua kuitenkin alkoi tulla ja näkyipä siellä sun täällä takasilmujakin. Harjoitusvastustajaksi pääsi siis tämäkin yksilö. Jos kyseessä olisi ollut minulle arvokkaampi yksilö, olisin odottanut muotoilun kanssa ensi vuoteen.


Juuri ennen tämän puun langoittamista katsoin uudemman kerran läpi langoitusharjoitusvideot. Se kannatti. Tuntui että oksien kohdalla oli tarkempi käsitys siitä, mistä lanka tulisi laittaa ja miten käsien tulisi toimia. Kaikki oksat langoitettiin siten, että kontrolli pysyi aina oksan kärkiin saakka. Tämän puun langoittamisessa tuli myös mietittyä kaikista eniten sitä, minkälaisia pädejä oksat muodostaisivat. Muotoilin oksat siten maskuliinista muotoilua noudattaen, että oksissa tulee olemaan monta kerrosta. Nyt en yllättäen haluakaan luopua tästä enää, vaan nähdä sen miten oksat kehittyvät tulevaisuudessa.

Nähdäkseni tämän puun suurin ongelma on siinä, että tämä haluaa olla iso ja valtava puu, mutta runko ei anna sille aivan myöden. Toiseksi tämä on vartettu, joskaan se ei silmään osu mitenkään häiritsevästi. Ja kolmanneksi tämä otti hiljattain tehdyssä muutossa vähän osumaa itseensä ja oksat sojottivat sinne sun tänne tähän vanhempaan kuvaan verrattuna. 

Tässä ruukussa tämä saa kehittyä rauhassa nyt usemmankin vuoden.



tiistai 4. syyskuuta 2018

Mongolianvaahtera #2


Keväämmällä ajattelin etten tee tälle puulle mitään, mutta toisin kävi. Tai no, en mä ole tätä leikannut mitenkään, mutta tein päätöksen siitä mihin suuntaan runko kasvaa ja mikä on puun etupuoli. Runkoon on tullut leveyttä arviolta noin sentti lisää kesän aikana.


Etupuoli on suunnilleen tässä näin. Yhden ristikkäisen juuren leikkasin pois, mutta muuten ei ole tarvinnut koskea mihinkään. Keväällä tämä pääsee hieman isompaan ruukkuun. Juuria katkotaan myös rankalla kädellä, jonka jälkeen puu saa kasvaa taas vapaasti koko kesän. Tämän jälkeen jos alan olla suht tyytyväinen rungon paksuuteen, teen puulle enemmänkin muotoilua loppusyksystä 2019. Todennäköisesti rungon paksuunnuttaminen vielä jatkuu.

maanantai 3. syyskuuta 2018

Okakuusi (langoitusharjoituksia 2018 4/5)


Alelaarilla herätettiin hämmennystä jälleen kerran. Nyt kohteena okakuusi. Pyrin valitsemaan mahdollisimman sinisen yksilön. Valinnan varaa oli aikas paljon, mutta jostain syystä nebarit olivat kaikissa puissa jotain surkean ja kehnon välimaastossa. Kehnolla siis mentiin, mutta siitä en jaksanut välittää, sillä paino oli langoittamisessa.


Perushommista lähdettiin liikkeelle. Katsotaan (olematonta) nebaria ja katsotaan puulle suuntaa. Langoitin myös rungon, se oli siihen tarkoitukseen riittävän ohut ja näin puulle sai enemmän liikettä. Leikattiin tarpeettomat oksat pois ja jäljelle jääneet oksat leikattiin kahteen. Koko puu langoitettiin siten, että kaikkien oksien kärjet osoittavat jokseenkin samaan suuntaan, hieman ylöspäin kohti aurinkoa.


Tähän langoitukseen olen oikein tyytyväinen. Yksikään oksa ei katkennut ja oksat sai aseteltua halutuun suuntaan. Ilman huonoa nebaria tästä tulisi ajan kanssa erinomainen bonsai.