maanantai 24. heinäkuuta 2017

Japaninlehtikuusi

Tässä toinen Engeriltä tilaamani puu, japaninlehtikuusi. Tälle ei ole olemassa sen tarkempia suunnitelmia. Pääasiallisena tarkoituksena on selvittää kaverin talvenkestävyys. Mustilan mukaan voisi hyvinkin pärjätä Tampereen leveysasteilla. Ikää tällä on  9 vuotta, korkeutta noin 30 cm ja rungon leveys alhaalta mitattuna asettuu hieman kahden sentin paremmalle puolelle. Nebarista ei sen tarkemmin pysty vielä tässä vaiheessa sanomaan.





lauantai 22. heinäkuuta 2017

Mongolianvaahtera #2

Tässä ensimmäinen ostamani bonsaipuu, tai aihiohan tämä oikeastaan on. Korkeutta noin 35 senttiä ja rungon paksuus alhaalla 2,5 senttiä. Nebari neljän sentin luokkaa. Ikää taimella on kuusi vuotta.

Tarkoituksena on kasvattaa rungon paksuus ainakin kaksinkertaiseksi, korkeutta saa myös tulla vähän lisää. Tykkään lähtöasetelmista oikeastaan aikas paljon. Mistään kohtaa ei tullut sellaien fiilis, että siitä olisi välttämätöntä hankkiutua eroon, tai että se olisi jotenkin huono. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin.





perjantai 21. heinäkuuta 2017

Paketti Bonsaischule Engeriltä

Jee, ensimmäiset ostamani bonsaipuut saapuivat. _Jonkin verran_ malttamattomana niitä onkin tässä tullut odoteltua jokunen päivä. Tilauksen laitoin menemään viime viikon perjantaina. Samana päivänä tuli viesti takaisin, että maanantaina laittavat puut matkaan. Torstaina kuriiri pimpottelikin jo kelloa.


Tuotteet oli huolellisesti ja taiten paketoitu. Ihan kuin sitä oltaisiin postiteltu puita aikaisemminkin.


Kääröjen sisältä löytyivät pikkupuut hyvässä kunnossa. Itselleni tilasin mongolianvaahteran ja japaninlehtikuusen. Kaverille tuli sisäpuuksi kiinanjalava.


Muutama ruukku tuli myös otettua samaan kyytiin, kun samoilla postimaksuilla sai. Sellaisia halpoja pyöreitä muoviruukkuja sarja pienestä isoon kokoon.

torstai 13. heinäkuuta 2017

Tuholaisia satumetsässä - Slaughterfest 2017

Se on täällä taas, jei. Nimittäin jokavuosittainen kirvojen ilmaantuminen. Tällä kertaa ensimmäinen havainto tehtiin kevällä nostetusta männystä ja kyseessä oli villakilpikirva. Todennäköisesti kirvat ovat tulleet puun mukana, niitä kun elää lähestulkoon kaikissa puissa. Ja jos ei ole valmiina, niin jossain vaiheessa niitä ilmestyy. Jos luulet ettei puistasi ja kasveistasi löydy niitä, et ole vain katsonut riittävän tarkasti.

Mitä sitten tässä vaiheessa tulisi tehdä? Ensimmäinen asia on rauhoittua. Ei ole mitään syytä hätäillä. Pahinta mitä voi tehdä on turvautua netistä löytyviin ensimmäisiin ohjeisiin, jotka tyypillisesti ovat takuuvarmoja keinoja puun tai kasvin kunnon heikentämiseen.

Ensimmäinen näistä on jonkin sortin luonnonmukaisen litkun valmistaminen, jolla puuta ruiskutetaan ja tämän sitten pitäisi auttaa. Ei auta. Omakohtaisten kokemuksien perusteella kasveista tulee vain tahmaisia ja epämiellyttävän oloisia. Niiden kasvu häiriintyy jonkin verran ja hetken kuluttua kirvat ovat jälleen palanneet.

Toinen apukeino löytyy lähestulkoon kaikkien kauppojen hyllyltä ja se on valmis kemiallinen ja ruiskutettava torjunta-aine. Siinä saattaa olla jopa jotain tuhohyönteisiä tuhoavia aineita mukana. Näillä aineilla pystyy hyvin tuhoamaan tuholaisia. Tosin sillä seurauksella, että tuhoaa samalla myös hyödyllisiä petohyönteisiä ja mahdollisesti aiheuttaa puille haittaa tuhoamalla kasvua. Kirvat palaavat jälleen viikon kuluttua. Tuhomyrkkyä kuluu ja kauppias nauraa matkalla pankkiin.

Kolmantena keinona on tuhohyönteisten fyysinen poistaminen. Tämä voi toimia joidenkin isojen otusten kuten etanoiden kohdalla, mutta kirvojen ollessa kyseessä siitä ei ole juurikaan hyötyä ja todennäköisesti puulle tekee silloin enemmän haittaa kuin siitä on hyötyä. Tähän liittyen joidenkin tuhohyönteisten kohdalla ehdotetaan puusta tai kasvista poistettavan tuhohyönteisten valtaamia alueita. Bonsaiden (eikä oikeastaan muidenkaan kasvien) kohdalla tämä ei oikein vaikuta hyvältä toimintatavalta. Johtuen siitä että yleensä tarkoituksena on kasvin kasvattaminen ei sen tuhoaminen. Ja siitä, että jos tuholaisia on jossain osassa kasvia, on niitä hyvin suurella todennäköisyydellä muuallakin kasvissa.

Mikä sitten toimii? Siis muukin kuin kasvien tuhoaminen omin käsin ennen kuin tuhohyönteiset ennättävät tehdä sen.

Biologinen torjunta. Varsinkin kirvoja vastaan leppäkertut ovat äärimmäisen hyvin toimiva vaihtoehto. Joten sen sijaan, että lähtisin vinguttamaan visaa tuholaimyrkkykauppaan, laitan leppäkertunmetsästyshatun päähän ja jahti alkaa. Ei sen takia että se olisi halvempi vaihtoehto, vaan sen takia että se toimii paremmin.

Leppäkerttuja löytyy sieltä mistä kirvojakin, mitä enemmän kirvoja, sen todennäköisemmin löytyy leppiksiä. Erityisen hyödyllisiä ovat leppäkertut toukka- tai munavaiheessa, sillä ne eivät karkaa niin helposti. Näitä kannattaa katsoa myös lehtien alapinnoilta. Leppikset pysyvät ja lisääntyvät siellä missä niiden on hyvä olla = riittävät ruokavarastot. Hetki ähinää ja puhinaa lähipihan pusikossa ja rasiaan on löytynyt kaveri poikineen.


Eikä hetkeäkään, niin onkin jo kunnon teurastus päällä, hurme lentää ja luut rutisevat. Leppikset ovat siinä mielessä tehokkaita kirvanpoistajakavereita, että niiden pääasiallinen ruokavalio koostuu kirvoista niiden kaikissa elinkaaren muodoissa. Ne käyvät puun läpi tyvestä latvaan lehti lehdeltä ja havu havulta, uudelleen ja uudelleen.


Leppiksien lisäksi kirvoja täällä päin napostelevat myös harsokorennon ja kukkakärpäsen toukat sekä petopunkit. On tietysti mahdollista, että leppäkertut eivät syystä tai toisesta viihdy maisemissa tai niitä ei vaan löydy. Tällöin on jäljellä myös pari erittäin hyvää keinoa tuholaisten poistamiseksi ja ne ovat multaan tai maa-aineeseen laitettavat systeemiset myrkyt kuten Provado ja Calypso. Ensisijaisesti en näiden käyttöön kuitenkaan turvautuisi niiden myrkyllisyydestä johtuen.

tiistai 11. heinäkuuta 2017

Skouttailuhommia, keväinen pikavisiitti Nokialle

Kevättalvella sitä löysi itsensä kerran jos toisenkin puiden bongaushommista. Nopealla visiitillä lähikunnasta löytyi pari potentiaalista mäntyä sekä yksi kataja, josta en tullut valitettavasti ottaneeksi kuvaa.



lauantai 8. heinäkuuta 2017

Mongolianvaahtera #1

Bonsaiharrastajan kannattaa pitää silmät auki kylillä kulkiessaan. Palstan läheltä löytyi puutarhatöiden seurauksena ylös kaivettu ja poisheitetty mongolian vaahtera. Pikkuisen kun rapsutteli ylimääräisiä hiekkoja irti, sai puun kulkemaan helposti kottikärryillä palstalle. Jonkinlainen monirunkoinen bonsai tästä olisi tarkoitus tehdä tulevien vuosien aikana.



Suurimmat juuret tässä ovat kasvaneet horisontaalisesti ja ne on valmiiksi katkottu.



Nyt puu saa olla rauhassa maassa voimia keräämässä ainakin kevääseen saakka, mahdollisesti pidempäänkin. Sen jälkeen alan pikkuhiljaa leikkelemään sitä parempaa muotoon ja annan sen kasvaa maassa. Juurin en ole koskemassa muutamaan vuoteen.Onhan tällä kokoa ihan riittävästi ja vähän enemmänkin. Ruukkuun kyllä sovitettavissa tulevien vuosien aikana. Kiire tämän kanssa ei ole.




perjantai 7. heinäkuuta 2017

Raivuukoneen jalanjäljissä, Osa II


Ei saa antaa pienten vastoinkäymisten lannistaa. Kyllä metsässä puita riittää. Seurailin raivuukoneen jalanjälijssä ja kyllähän sitä kaikkea kivaa pientä ja isompaa tuli vastaan. Kun kaikki on vedetty matalaksi, tarkastelee maisemia ihan uusin silmin. Tarkoituksena on aloittaa löytöjen valmistelu tulevien vuosien nostoja varten jo tänä syksynä.

Tästä männystä ei juuri kuvan perusteella kunnon käsitystä saa. Kasvaa kallion reunalla ja on ihan veikeän muotoinen. Yksi isompi juuri pitää kallion reunalla. Suunnitelmissa leikata kallion päällä kasvavat juuret ensin lyhemmiksi ja laittaa hyvää kasvuainetta (=rahkasammal) juurten ympärille. Seuraavana keväänä isoimman juuren kuoren poistaminen sen ympäriltä. Tarkoituksena huolehtia siitä, ettei puu käytä isoa juurta ravinteiden keräämiseen, mutta huolehtia samalla siitä että puu pysyy paikoillaan. Nosto keväällä 19. Mahdollista kääntää pystyasentoon tai tehdä cascadetyyppistä puuta. Paljon myös ainesta kuolleen puun työstämiseen.



Tämä pikkumänty kasvaa kiven päällä ja olisi siitä sellaisenaan poimittavissa. Puu heilui hyvin kun sitä liikutteli. Nyt syksyllä olisi tarkoitus leikata juuria lyhyemmiksi toiselta puolen puuta. Sama operaatio toiselle puolen puuta ensi keväänä ja nosto saman vuoden syksynä tai 19 keväänä. Melkein shohin kokoon menisi.


Rannan lähettyviltä löytyi myös paljon erilaisia lehtipuiden kantoja. Nyt en kerennyt niitä tarkemmin käymään läpi, mutta täällä on syytä vierailla myöhemmin.


Hyvännäköisiin pikkukatajoihin en ole juurikaan törmännyt aiemmin täällä päin liikkuessa. Nyt tuli vastaan pikkukaveri, joka vaikutti oikein lupaavalta. Kuvasta ei oikein näe kunnolla mitä tässä tapahtuu. Runko kasvaa mutkitellen maata myöten ja siitä on noussut näkyviin tuo maan päällinen osa. Tämä on erittäin hyväkuntoinen, kompakti ja tuuhea yksilö. Juuria tässä pitäisi leikata ennen varsinaista nostoa. Katajat kun ovat käsittääkseni sieltä hankalimmasta päästä siirrettäviä. Tässä on kuitenkin se ongelma, että puu sijaitsee kulkureitin varrella, jossa kulkee myös koiria. Juurten leikkaamisessa pitäisi siis jotenkin huolehtia siitä, ettei se pääse liikaa liikkumaan. Nyt kesän lopussa olisi tarkoitus tehdä ensimmäinen juurten leikkuu.


Tässä puolestaan jättikataja. Rungon alaosa varmaan 20-30 senttiä ja yksi pienempi oksa elossa. Tsekattava myöhemmin tarkemmin.


Keittoainekset kasassa.


Seuraavana tulikin vastaan mahdollisesti vuoden paras löytö. Kuusi, jossa on kivasti liikettä moneen suuntaan ja runkoa lähellä oleva kompakti kasvu. Alhaalta ylöspäin kapeneva runko ja kaiken lisäksi helposti nostettavissa. Kasvaa ravinteikkaan oloisessa pehmeässä maassa. Sahasin pari isoa juurta puun lähettyviltä poikki siten, että katsoin kohdan jossa niistä lähtee kasvamaan pienempiä juuria ja siitä jonkun matkaa sen jälkeen alkoi saha laulaa. Samalla selvisi että puun saa helposti ylös. Valmistelen toisen puolen puun juurista syksyllä ja toisen keväällä. Nosto saman vuoden syksynä. Ps. kuvan laatu ei välttämättä johdu puun satumaisista ominaisuuksista, vaan ihan vain kosteudesta linssissä.


Tässä toinen kuusi lähettyviltä. Leikkasin vähän pienemmäksi. Myöhemmin selviteltävä onko tästä mihinkään.


Kuusilinjalla jatketaan. Tässä vanha kaveri parin vuoden takaa. Olen tätä aikaisemmin leikannut pariin otteeseen ja nyt uudestaan. Nyt kasvu on aikas tuuheata ja hyvin lähellä runkoa. Kasvua tulee monesta eri kohtaa  runkoa. Kyseessä on todellinen jättikuusi, jonka hyviä ominaisuuksia en oikein ole saanut kunnolla kuvaan talletettua. Tyvi sellaiset 30 senttiä, korkeus ehkä metrin luokkaa. Tätä ei yksin juuri siirrellä. Kiven päällä kasvaa. Tarkemmin en ole vielä ehtinyt tutkia onko tämä edes nostettavissa. Sen aion selvittää tulevana syksynä ja nosto sitten mahdollisesti  parin vuoden kuluttua, kunhan ensin saa juuria valmisteltua.

torstai 6. heinäkuuta 2017

Raivuukoneen jalanjäljissä, Osa I

Pahalta näyttää. Aika moni niistä puista joiden nostoa olin harkinnut tulevaisuudessa, oli leikattu alas linjojen siistimisen yhteydessä. Osa puista sellaisia, joita olin leikannut kevään aikana ja tarkoitus oli selvittää niiden reagointia rankkaankin leikkamiseen.

Joku leikkasi kuitenkin rankemmin. Tästä lähti kaksi latvaa. Jäljelle jäi minimaalisen pieni elävä osa.


Tästä lähti keskeinen oksa.



Tammesta repeytyi toiselta puolelta ja kaarnaa vaurioitui. Tämä saattaa olla kuitenkin ihan nostamisen arvoinen kaveri. Pitää seurata tämän kehittymistä.



Ja tämä ehkä pahimpana ja kaiken lisäksi aivan toisella puolen kaupunkia. Runkosta oli latva telottu ja puu oli osittain repeytynyt kalliolta. Nyt osui kyllä tyhjä arpa kohdalle. Päävoittö vaihtui säälipalkintoon. Tässä kuvassa oli vielä kuukausi takaperin  mänty, jossa oli kaikki tekijät kohdallaan huippuluokan bonsaiksi. Upea kaarna, mutkittelevat oksat, alhaalta paksu ja huippua kohden kapeneva mutkitteleva runko sekä koko paketti kompaktissa koossa ja helposti nostettavissa. No onneksi osa puusta jäi vielä henkiin, vaikka latva lähtikin. Ympäröin puun rahkasammalella oikein kunnon kerroksella. Syksymmällä leikkaan pääjuuren poikki, pistän sormet ristiin ja keväällä poimin tästä toivon mukaan hyväkuntoisen kelpo veijarin matkaan.


keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

Palstahommia 2017

Välillä voi puuhailla jotain muutakin kuin bonsaitouhuja. Palstalla vietää myös mielellään aikaa kesäisin. Tänä vuonna palstahommien aloitus meni kesäkuun puolelle, ja se näkyy. Paljon saa hommia tehdä, että saa alaa viljelykuntoon.



Lisää rikkatuohoja, muutama säkki multaa ja vielä vähän lisää rikkiksia. Etualalla näkyvä raperperikumpu hieman uhkaa rikkaruohomeren kaikkivaltiutta.



Ennen lapion varteen tarttumista on hyvä vähän tehdä suunnitelmia, miettiä kasvatettavia lajikkeita ja laittaa simeniä itämään. Lisää viljelylaatikoita, kaari, laatikko tavaroille, kompostin siirto, yksityiskohtien hiomista ja niin edelleen. Tämä on yksi niistä parhaimmista asioista palstahommissa - suunnittelu ja fiilistely. Hienointahan on ettei tämä tule koskaan 'valmiiksi', vaan aina löytyy uutta tekemistä ja uusia lajikkeita kokeiltavaksi.



Kasvatuslaatikkoa laitettu kasaan ja rikkaruohoja poistettu mullasta.



Lisää vallattu viljelykelpoista alaa. Aika helposti rikkaruohojen poisto lopulta kävi, kiitos aiempina vuosina tehdyn hyvän pohjatyön.



Tämähän alkaa näytää jo joltain. Vielä vähän hienosäätöä, loput istutukset maihin ja sitten alkaa olla palsta oikein hyvällä mallilla tämän vuoden osalta. Arvatkaapa vaan jäivätkö lasit narulle roikkumaan.



tiistai 4. heinäkuuta 2017

Puiden muotoileminen luonnossa, testausta


Ennen varsinaisiin nostopuuhiin ryhtymistä voi puuta muokata luonnossa sen luontaisessa kasvuympäristössä. Tällä saavutetaan se etu, että nostettaessa puu on jo hyvässä vaiheessa kehittymässä kohti bonsaita. Mahdollisesti tämä helpottaa samalla puun selviytymistä nostoprosessista. Muotoilu voi pitää sisällään suuren osan kasvusta poistamista tai juuripaakun muotoilua pienemmäksi.

Ihan tarkalleen ei ole kokemustietoa siitä, mitä mikin toimenpide aiheuttaa puille, mutta sehän selviää testaamalla ja dokumentoimalla testin eri vaiheet. Tässä esiteltyjä puita on leikattu varhain keväällä, ennen kasvukauden alkua.

Olen siinä uskossa, että esimerkiksi havupuut – joita muuten ei suositella kerralla leikattavan turhan rankalla kädellä niiden ollessa ruukussa – kestävät hyvinkin rankkaa leikkausta, kunhan niiden juuret jätetään rauhaan. Ja vastaavasti, kun leikkaan juuria, jätän koskematta kasvustoon samalla kertaa. Tavoitteena on saada luonnossa muotoilemalla aikaiseksi puita, joiden kasvu ja juuret ovat mahdollisimman lähellä runkoa ja joka on helposti nostettavissa. Seuraavaksi kuvia ennen ja jälkeen.

Testitammi1





Testimänty1





Testimänty2




Testimänty3





sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Ottaako tohtori pähkinöitä?


No mikä ettei.

Bonsaifoorumilla viherbonsain nimimerkillä esiintyvä olento toi palstalle muutaman pähkinän kasvamaan kokoa ja muotoa bonsaiksi.  



Istutushetkellä maa oli vielä sen verran routainen, ettei niitä saanut maihin. Onneksi käytettävissä oli kasvatuslaatikko, johon puut sai tuupattua. Niskaan heitettiin vielä pari pussillista multaa. Myöhemmin kun perkasin rikkaruohoja laatikosta, huomasin pähkinöiden juuripaakkujen olevan rutikuivia, siitä huolimatta että oli satanut parina edeltävänä päivänä reilusti ja juurten ympärillä oleva tuore multa oli aivan kosteata. Kuvasta poiketen multaa oli myös lisätty juurten päälle reilusti laatikon reunaa myötäillen.

Syyksi juurten kuivuuteen paljastui savi. Maa, josta puut oli nostettu oli hyvin saviperäistä. Savinen juuripaakku oli kovin tiivis eikä se ollut imenyt itseensä vettä juuri lainkaan. Tämän seurauksena juuret olivat päässeet kuivamaan. Kevyesti ravistellen sain suurimmat savipaakut irti. Sen jälkeen laitoin juuripaakut ojaan keräämään kosteutta ja uudelleen istutin puut hyvään multaan takaisin laatikkoon. Kastelin vielä juuret huolellisesti. Eivätköhän ne tuosta lähde nyt hyvään kasvuun.

maanantai 29. toukokuuta 2017

Walter Pall: lannoitus, substraatti ja kastelu - Osa I metodi


Metodi


Walter Pall on kehittänyt paljon keskustelua herättävän tavan bonsaiden kasvatukseen. Testaan sitä itse nyt kuluvana kesänä omien bonsaiden ja kasvien kohdalla, joten ajattelin hieman avata kyseisen kasvatustavan lähtökohtia. Se rakentuu seuraavien periaatteiden varaan:

   1) päivittäinen kastelu

   2) runsas lannoitus

   3) oikeanlainen maa-aines.    

Oikeanlainen maa-aines on mitä tahansa modernia substraattia. Oleellista ei ole niinkään aines itsessään mitä käytetään, vaan pikemminkin oikea kokoluokka. Maa-aineksen tulee olla mahdollisimman tasaista raekokoa. Pall käyttää pääasiassa 2-4mm kevytsoraa, johon hän on lisännyt karkeata turvetta 10 - 20 % kokonaismäärästä sen vuoksi että se pitäisi vettä paremmin. Missään nimessä ruukun pohjalle ei laiteta karkeampaa ainesta.

Lannoitteena Pall käyttää lähestulkoon mitä tahansa lähimarketista löytyvää halpalannoitetta. Puita hän lannoittaa kymmenen päivän välein noin nelinkertaisella määrällä pakkauksen antamiin lukemiin verrattuna.

Puita kastellaan päivittäin siten reilusti, että vettä valuu ruukun pohjasta kunnolla ulos. Oikein lämpimillä keleillä voi puita joutua kastelemaan useammin.

Siinä se, muuta ei tarvita ja puut voivat hyvin. Oleellista on että tekee KAIKKI KOLME KOHTAA Pallin ohjeiden mukaan.

Seuraavassa osassa selitys sille miksi homma toimii.

lauantai 27. toukokuuta 2017

Nostohommia, Mänty #4


Tämän männyn nostamista olikin tullut odotettua pidemmän aikaa vesi kielellä. Aikamoiselta herkkupalalta meinaan vaikutti tämä yksilö jo ensisilmäyksellä. Matala ja tuuhea kasvu, paksu runko, paljon liikettä yläosassa ja mielenkiintoinen osa kuollutta puuta. Tämä on juuri sitä materiaalia mitä haetaan.



Joten ei muuta kuin kaivuuhommiin. Ensin aloitellaan varovaiseen tahtiin riittävän kaukaa rungon ympäriltä ja katsotaan vähän, miten puu on maassa kiinni. Tässä kohtaa voi myös koittaa varovaisesti tuupata runkoa, että selviäisi mihin suuntaan juuret kasvavat. Tämän männyn kohdalla tuli hyvin nopeasti selville, että maaperä koostuu lähinnä moreenista. Hakulle olisi ollut käyttöä.







Puu kasvoi isoa kiveä vasten. Aina kun kiveä liikutti lapiolla, liikkui puu myös samaan suuntaan. Onneksi kivi oli irtoavaa sorttia. Kiven ylös kaivamisen jälkeen puu tuntuikin olevan enää parista pikkujuuresta kiinni. Nips naps, ja päästiin kalliolle köllöttelemään. Tässä vaiheessa en alkanut juuripaakkua perata sen enempää vaan käärin puun pakettiin kotiin viemistä varten.





Kotona pääsi paketinavaus hommiin, olo oli kuin jouluna. Maa-aines oli sen verran irtoavaa sorttia, että vanhan aineksen poistamiseen riitti, kun puuta ravisteli kevyesti ja vähän tikulla avitteli. Aika paljon oli ihan hyvän kokoisia kiviä joukossa mukana. Ja aika niukalti tuntui jäävän varsinaisia juuria puuhun. No, näillä mennään. Kerätessä oksia ei tarvinnut karsia lainkaan, joka osaltaan edesauttaa sirtämisen aiheuttamasta stressistä toipoumista. Runko ei ollut ihan sitä mitä olin toivonut, vähän turhan suora mielestäni.





Muovilaatikko valikoitui koon perusteella ruukuksi. Siihen hyvin reikiä pohjaan. Täytettä pohjalle ja sit vaan mallaamaan puuta kohdilleen. Ihan kivasti sai puun laitettua paikoilleen, mitään tukilankoja se ei tarvinnut tässä vaiheessa, vaan pysyi ihan hienosti paikalle itsekseen. Tuo rungon alaosassa näkyvä möykky taitaa muuten olla rungon alaosaan kiinni kasvanut kivi! Tämä voisi osaltaan selittää sitä, miksi puu oli tuntunut kasvavan niin kituliaasti.



Maa-ainekseksi tälle yksilölle valitsin Ibukin hohkakivin raekoolla 2,5-3mm. Aika hurjalta tuntui laittaa mäntyä tähän ja mietin että aines saattaa kerätä liikaa vettä. Testaan tämän kesän Walter Pallin menetelmää bonsaiden kasvatuksessa, joten menköön. Odotetaan ja katsotaan mitä tapahtuu. täysimittainen lannoittaminen kuten myös päivittäinen kastelu aloitettiin välittömästi ruukutuksen jälkeen.



Kuukausi istuttamisesta mänty vaikuttaa hyvinvoivalta. Kynttilät ovat lähteneet hyvin kasvuun.