keskiviikko 9. tammikuuta 2019

Kirja-arvostelu ja pohdintaa: Larry W. Morton: Modern Bonsai Practice - 501 Principles of good Bonsai Horticulture

Kirja-arvostelu


Tällä kirjalla on todennäköisesti olluyt merkittävin vaikutus omiin puutarhanhoitoon (horticulture) liittyviin käytäntöihini, ainakin mitä tulee bonsaiden kasvatukseen. Kirja-arvostelu ja kirjaan liittyvä pohdinta lienee siis paikallaan.



Larry W. Morton lähestyy bonsaiden kasvatusta erityisesti puutarhanhoidollisen tieteeseen perustuvan tiedon kautta. Esteettisiin tekijöihin tässä kirjassa ei kiinnitetä huomiota. Japanilainen perinneviisaus saa väistyä kovan ja tieteellisen faktan alta. Bonsaiden kasvatusta lähestytään ensisijaisesti puun hyvinvoinnin näkökulmasta. Kylmää kyytiä saavat väärät, perustelemattomat ja hupaisat näkemykset. Mortonin käyttämästä kielestä mieleen tulee ajoittain Bertrand Russelilta tuttu satiirinen ja pisteliäs kielenkäyttö. Tämä on mielestäni kovin virkistävää, kun vertaa sitä moneen muuhun tietolähteeseen.



Kirja jakautuu useampaa lukuun, joissa keskitytään tarkastelemaan jotain bonsain kasvatukseen liittyvää aihepiiriä tarkemmin. Kaikki aihepiirit lannoituksesta, leikkaamiseen ja ruukuttamiseen tulevat käsiteltyä huolellisesti. Kirjassa esitetään 501 väittämää, joista osa on oikein osa väärin ja joita sitten lähdetään täsmällisemmin käsittelemään. Asiaa tulee paljon, joten lukeminen ei ihan heti lopu kesken. Välillä väitteisiin liittyy tarkempia lähdeviitteitä tutkimukseen, välillä äänessä on joko Morton itse tai sitten alan perusoppikirjatieto. Oli niin tai näin, kirjasta tulee todella hyvin selville, miten puutarhanhoidollinen tieteellisen tiedon (horticulture) mukaan luodaan puulle hyvät kasvuolosuhteet.

Pelkkä tekstikirja tämä ei ole, sillä puolet kirjasta pitää sisällään kuvia Walter Pallin bonsaista. Valitettavasti kuvat eivät ole sieltä parhaasta päästä Pallin puita. Kirjan ulkoasuun liittyen täytyy antaa myös yksi negatiivinen huomio liittyen otsikointiin. Eri aihepiirit olisi voinut koodata vaikka eri värein tai eri otsikoiden alle, jolloin aihealueet olisivat helpommin löydettävissä.

Kenelle kirja sitten sopii? Kirjaa voi suositella sellaisella lukijalle, jolla on jonkinlainen käsitys bonsaiden kasvatukseen liittyvistä perusteista. Aivan aloittelijalle tämä saattaa olla hieman raskas teos. Jos kasvatukseen liittyvät yleiset huomiot ja bonsainkasvatuksen ympärillä käytävä keskustelu oikeanlaisesta maa-aineksesta, leikkaamisesta, nyppimisestä ja vastaavista teemoista kiinnostaa, on tämä siihen tarkoitukseen ykköslukemistoa. Ja ehkä loppuvaroituksena sanottakoon, ettei tämä kirja tarjoa lopullista vastausta näihin kysymyksiin, kirja ei myöskään tarjoa täsmätietoa siihen liittyen, mille puille tehdään mitäkin toimenpiteitä minäkin vuodenaikoina. Osaan Mortonin ohjeista ja väittämistä kannattaa myös suhtautua varauksella ja esimerkiksi Walter Pall kuvailee kirjan näkemyksiä siten, että 25 % hän on niistä samaa mieltä, 25 % eri mieltä ja 50 % jokseenkin samaa mieltä.


Pohdintaa

Seuraavaksi päästänkin pidemmän pohdinnan pariin. Aloittaessani harrastusta, hain käsiini ensin kaikki saatavilla olevat kirjat kirjastosta. Myöhemmin selasin läpi suomalaiset nettilähteet, jonka jälkeen oli vuorossa ulkomaiset foorumit ja blogit. Näistä sai kyllä hyvän käsityksen siitä, mistä bonsaissa on kyse ja mitä kaikkea harrastukseen liittyy. Täsmätiedon hankkiminen onkin osoittautunut sittemmin haasteellisemmaksi.

Jokainen, joka on seurannut bonsaiden ympärillä käytyä keskustelua mihin tahansa teemaan liittyen, oli kyseessä sitten maa-aines, langoitus jne. on voinut laittaa merkille, kuinka yksimielisyyttä on vaikeaa saavuttaa ja kuinka vastaan tulee toistuvasti keskenään ristiriitaisia ohjeita ja neuvoja.

Suuri osa nettikeskustelumateriaalista vaikuttaa samalta, kuin rikkinäinen puhelin seurapeli. Toistellaan muualta kuultuja huhupuheita, joita ei olla välttämättä itse koitettu lainkaan, ilman että olisi myöskään mitään tietoa kontekstista. Käsiini saamissa kirjoissa oli hieman samaa vikaa, eli toisen käden tietoa on hankittu hieman sieltä sun täältä, mutta kokonaisuus jää hämärän peittoon. Tähän sekavaan informaatioähkyyn kaipasin jotain luotettavaa lähdettä tueksi. Ja juuri tähän toivoin Mortonin kirjan vastaavan. Ei vastannut. En ainakaan suoraan. Toki välineitä se antoi paljonkin eri tekniikoiden ja käytäntöjen arvioimiseen. 

Tarkastellaanpa seuraavaksi lyhyesti muutamaa Suomessakin hyvin tunnettua bonsaialan ammattilasta. Ryan Neil, Graham W. Potter ja Walter Pall kertovat kaikki lukevansa ja soveltavansa puutarhahoitoon (horticulture) liittyvää tietoa bonsaiden kasvatuksessa. Nyt voisi kuvitella, että heidän käytäntönsä ja mielipiteensä ovat jokseenkin yhtäpitäviä Modern Bonsai Practice:ssa esitettyjen käytäntöjen kanssa. Eivät ole. Näiden ammattilaisten käyttämät toimintatavat ovat myös keskenään poikkeavia, mitä tulee langoittamiseen, leikkaamiseen, nyppimiseen, ruukuttamiseen ja niin edelleen. Tämä herättää kysymyksiä. Miksi erilaiset käytännöt toimivat? Tekeekö joku näistä jotain väärin? Entä millä tavalla väärä pitäisi tässä yhteydessä määritellä, väärä suhteessa mihin?

On hyvä pitää mielessä, ettei puutarhanhoitoon liittyvä tiede ja käytännöt tarjoa suoria vastauksia bonsaiden kasvatukseen liittyviin kysymyksiin. Tieteellisen kiinnostuksen kohteet, päämäärät ja keinot poikkeavat jonkin verran toisistaan. Jos mietitään vaikka bonsaiharrastusta lähellä olevaa toimialaa, kuten puiden taimikasvatusta, ollaan siinäkin tekemisissä aika erilaisten asioiden äärellä. Esimerkiksi bonsaiden kohdalla puita istutetaan pienempään ruukkuun, taimikasvatuksessa pääasiassa isompaan. Taimikasvatuksessa olevia puita ei nypitä tai leikata, vaan niiden on tarkoituskin kasvaa isoiksi ja niin edelleen. Taimikasvatuksessa ollaan tekemisissä nuorten puiden kanssa, bonsaiden kohdalla usein päinvastoin. Taimikasvatus on bisnestä, jossa hinta (alas) ja määrä (ylös) ovat oleellisia tekijöitä, jotka vaikuttavat maa-aineksien ja lannoitteiden valintaan jne. Itse uskon, että jos olisi olemassa erityinen tieteen ala, joka keskittyy erityisesti bonsaiden tutkimukseen, tulisi se muuttamaan kasvatukseen liittyviä nykyisiä käsityksiä ja käytäntöjä todennäköisesti paljon.

Itse arvostan edellä esitettyjä artisteja erittäin paljon. He kaikki osaavat tehdä uskomattoman hienoja bonsaita vaatimattomastakin materiaalista käsin ja vieläpä nopeassa aikataulussa. Jos varsinainen lopputulos ratkaisee, eli hyvinvoiva ja hyvältä näyttävä puu ruukussa, kaikkia näitä erilaisia kasvatuskäytäntöjä voidaan pitää toimivina. Tämä kertoo oikeastaan siitä, ettei ole olemassa paljonkaan ehdottomia kasvatusperiaatteita, kokonaisuus ratkaisee. Uteliasta pohdituttaa myös se miksei Morton esittele kirjassa omia puitaan.

Tästä sitten luonnollisesti seuraa ongelmia harrastuksen alkuvaiheessa olevalle kuten allekirjoittaneelle. Maailma on täynnä upeita bonsaita. Taitavia ammattilaisia sekä harrastajia löytyy vaikka kuinka paljon. Valitettavan harva kuitenkin kertoo täsmällisesti, miten ja millä keinoin lopputulokseen on päädytty. Tai jos kertoo, jää matkalle aina paljon arvailujen varaan. Tämä on tietysti ymmärrettävää siinä mielessä, että kun on saavuttanut tietyn perusasioiden hallintaan liittyvän taitotason, nousevat helposti itse esteettiset asiat enemmän keskiöön. Siitähän bonsaissa on pitkälti kyse, taiteesta.  


Tiedonjyväsen poimiminen sieltä ja toisen täältä saattaa helposti aiheuttaa sen, että toimiva kokonaisuus jää saavuttamatta. Tiedonjyväset saattavat olla hyviä ja hyödyllisiä paloja, mutta sopia eri palapeleihin. Tästä syystä myös erilaisen yksittäisen täsmätiedon saaminen / antaminen saattaa olla haasteellista. Pitäisi tietää tarkemmin konteksti ja se mihin pyritään.

Tarkastellaanpa yhtä omakohtaista esimerkkiä. Harrastuksen alkuvaiheissa keräsin pari mäntyä ja mietin, miten tästä eteenpäin. Eri lähteistä kerätyn tiedon mukaan mäntyjä nypitään keväällä, kesällä ja syksyllä. Toisten lähteiden mukaan mäntyjä ei saa nyppiä keväällä, kesällä, syksyllä tai talvella. Sama pätee myös neulasten poistoon ja oksien leikkaamiseen. Oikea aika männyn langoittamiseen on kevät, kesä, talvi ja syksy, mutta mäntyä ei saa langoittaa keväällä, kesällä, syksynä tai talvella. … Ja näin homma jatkuu mitä enemmän tietoa etsii. Ei varmaan tarvi jatkaa pidemmälle. Pieni ymmärrys tilastotieteestä auttaa hahmottamaan, että siihen saa kulumaan aika kauan aikaa (ja kohtuullisen monta puuta), jos näitä käytäntöjä lähtee itse testaamaan.

Mistä siis apu valinnan päättämiseen siihen, miten kotimaista mäntyä (ja muita puita) tulee käsitellä, kun tavoitteena on hyvävointinen ja hyvältä näyttävä puu? Itse olen turvautunut abduktiivisen päättelyn periaatteeseen: jos se kävelee kuin ankka, kuulostaa ankalta ja näyttää ankalta, silloin todennäköisesti kyseessä on hyvin toimivat bonsain kasvatukseen liittyvät käytännöt. Tähän tiivistyy oikeastaan seuraavat kolme periaatetta, jotka ohjaavat omaa tiedon etsintääni bonsaiden kasvatukseen liittyen.

1. Mallin ottaminen sellaisilta tahoilta, joka on mielellään toistuvasti saanut käyttämällään tekniikalla aikaan arvossa pitämiäni lopputuloksia. Uskon sen minkä näen.

2. Haluan saada mahdollisimman tarkkaa tietoa kaikista niistä askeleista, joita matkan varrella on otettu lähtötilanteesta lopputilanteeseen. Kokonaisuudella on merkitystä.

3. Lajien välillä on eroa. Se mikä toimii lehtipuun kohdalla ei välttämättä toimi havupuun kohdalla. Ja se mikä toimii yhden havupuun kohdalla, ei välttämättä enää toimi toisen havupuun kohdalla.

Itselleni Mortonin kirjan merkittävin anti oli siinä, että opin kysymään enemmän miksi kysymyksiä miten kysymysten sijaan.